Häätalon tuvassa viulu se raikuu Tämän parin häissä, Kylän kansapa hyppiä saa Kuin sirkat heinänpäissä.
Laula vaan sinä koria tyttö, Laula kaksi vuotta, Et sinä silloin tätä poikaa Rakastellut suotta.
KULKURIPOIKA.
Syys-yöstä hän astui mökkihin Ja kerjäsi työtä ja sai, Oli notkea, sointuva varreltaan, Idän tummakas kasvoiltaan, Oli muualta heimoa kai —
Hän joutessa viihtyi yksikseen Ja töissäkin vältteli vain, Kylän keinulle tullut ei milloinkaan, Pyhä-aamuin ei kirkkoonkaan, Salon polkuja kuljeksi ain'.
Kun raitilla kulki, niin vilkuttiin Ja neitoset punastui, Moni katseli tummoa sorjuuttaan, Enin Liisa, mut salaa vaan, Kylän poijat ne nyrkkiä pui.
»Oli ahdas mun kotipirttini!» Niin laulunsa tallissa soi, »Mut maalima suuri on, kauvas se vie, Joka suunnall' on kulkurin tie, Minut Luojani kulkuhun loi!»
Kuin houreissa talven kulki hän Ja keväällä hiipi jo pois, Kun pihlaja kukki ja valkeni yö, Kun juur' oli kiire ja työ, Kun torpinkin saanut hän ois. —
TAKAMAILLA.
Illat istun ikävässä, Kankaita aurinko punertaa, Aatos toivon siivillä lentää Viheriäisen metsän taa.