Vilise Tuonelan virran vuoksi, Kohise kolmikopru! Tuo'os tuskien tähkäpäitä, Rikosten viljoja, rinnan jäitä — Kohta juodahan Häijyn häitä Tuonelan kosken alla.
Kohta jo täysi on Tuonelan paasi Karpio, kahmalo vielä! Silloin se paatero paukahtaa, Tuskien vaahtohon vaipuvi maa, Kuolema kutsua kansat saa Tuonelan immen häihin.
Jyrise Tuonelan tumma paasi, Järise vaivojen vaara! Jauha kaunoja katkeroita, Surujen, tautien talkkunoita, Keitä ailutten atrioita Valtojen valiopöytään!
KUVERNÖÖRIN KOIRA.
Niin vakavan varmana istuvi hän Torin pielessä portillansa Ja kirkkoa, koulua katsastaa — Ja kaukaa kiertävi kansa.
Kas, silläpä sitä vasta turkkia on! Ja entä sen paksua selkää! Ja milloin ääni sen ärjähtää Koko kaupungin pennut pelkää.
Mut kulkurikoirat, ne hulttiot maan, Ne nostavat olkapäitä Ja syrjässä korvahan nuorempain Ne kuiskivat niitä ja näitä:
»On hänkin laihana laukannut Ja ulvonut meidän lailla Ja haukkunut, haukkunut näljissään, Mut haukkunut kahletta vailla.
Ja kaikkia niin sitä haukuttiin, Kuka vaan tuli vastahan tiellä, Oli kerjuri taikka kenraali — Sen vasta me tahdoimme niellä!
Mut silloin kuoli se maaherran Fox Ja silloin meidät hän heitti, Ja maaherran piikoja mairittain Hän jälkensä entiset peitti.