»Koskas tähet taivaalla tanssii, Poikani poloinen?» — »Konsa kaikki tuomiolle tullaan, Emoni kultainen».
Kant. Esip. 4.
KULTANI KUKKUU, KAUKANA KUKKUU.
Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saimaan rannalla ruikuttaa; Ei ole ruuhta rannalla, Joka minun kultani kannattaa.
Ikävä on aika, päivät on pitkät, Surutont' en hetkeä muistakkaan; Voi mikä lienee tullutkaan, Kun jo ei kultani kuulukkaan!
Toivon riemu ja autuuen aika Suruani harvoin lievittää; Rintani on kuin järven jää — Kukapa sen viimeinki lämmittää?
Kotka se lenteli taivahan alla, Sorsa se souteli aalloilla; Kulta on Saimaan rannalla, Lähteä ei tohi tuulelta.
Tuuli on tuima ja ankarat aallot, Ruuhet on rannalla pienoiset; Ruuhet on aivan pienoiset, Kultani sormet on hienoiset.
Elä lähe kultani aaltojen valtaan! — Aallot ne pian sinun pettäisi; Sitte ei suru mua heittäisi, Ennenkuin multaki peittäisi.
Kant. Es. 7.