Kasvoi ennen kaksi lasta, Toinen kasvoi Kaalimaassa,[11] Toinen Ruotsissa yleni. Se kun kasvoi Kaalimaassa, Se Hämehen Heinrikki; Se kun Ruotsissa yleni, Se on Eerikki kuningas.
Sanoi Hämeen Heinrikki Eerikille veljellensä: »Lähkäm maita ristimähän, Maille ristimättömillen, Paikoille papittomilleni»
Sanoi Eerikki kuningas Heinrikille veljellensä: »Ent' on järvet jäätämättä, Sulana joki Kovessa.»[12]
Sanoi Hämeen Heinrikki Eerikille veljellensä: »Kyllä kierrän Kiulon järven, Ympäri joki koveran».
Pani varsat valjahisin, Suvikunnat suitsi suuhun, Pani korjat kohdallensa, Saatti lastat sarjallensa, Anturoillensa avarat, Perällensä pienet kirjat[13] Niin kohta ajohon läksit, Ajoit tietä, matkaelit, Kaksi päiveä keväistä, Kaksi yötä järjestänsä.
Sanoi piltti pikkuruinen, Vantti[14] vaaksan korkuhuinen: »Jo tässä tulevi nälkä, Eikä syödä, eikä juoda, Eikä purtua pidetä.»
»On Lalli lahen takana, Hyvä neuvo niemen päässä, Siinä syömmä, siinä juomma, Siinä purtua pidämmä.»
Sitte sinne saatuansa, Kerttu kelvoton emäntä Suitsi suuta kunnotointa, Käytti kieltä kelvotointa. Siitä Hämeen Heinrikki Otti heiniä hevosen, Heitti penningit sijalle, Otti leivän uunin päältä, Heitti penningit sijalle, Otti olutta kellarista, Vieritti rahat sijallen. Siinä söivät, siinä joivat, Siinä purtua pitivät; Sitte lähtivät ajohon.
Tuli Lalli kotiansa. — Tuo Lallin paha emäntä Suitsi suuta kunnotointa, Käytti kieltä kelvotointa: »Jo kävi tässä ihmisiä, Täss' on syöty, täss' on juotu, Tässä purtua pidetty, Otit heiniä hevosen, Heitit hietoja sijahan, Otit leivät uunin päältä, Heitit hietoja sijahan, Joivat oluet kellarista, Vieritit santoa sijahan.»
Lausui paimen patsahalta: »Jo vainen valehteletki, Elä vainen uskokana!»