Hyvä siell' on ollaksesi, Armas aikaellaksesi, Huonehessa honkaisessa, Petäjäisessä pesässä: Kukut kullaisna käkenä, Hopeaisna kyyhkyläisnä, Ko'issasi korkeassa, Kaunihissa kartanossa.
Loitsurunot.
TUULTA VASTAAN.
Miten silloin lauletahan Ja kuten kujerretahan, Kun vesi venettä viepi, Tuuli purtta tutjuttavi, Kovin viskovi venettä, Ompi kaata puisen purren, Saa'a sormet soutimiksi, Kämmenet käsimeloiksi?
Siten silloin lauletahan Ja ani ajatellahan: Vesi kiellä poikoasi, Laine lastasi epeä, Jott' asuisi alla aallon, Ei kävisi päälle kaarten, Miestä syytöntä sysäisi, Viatonta päätä veisi. Ahti aaltoja aseta, Vellamo ve'en väkeä, Ett'ei parsku parraspuille, Pääse päälle kaarieni.
Mene tuuli tuonnemmaksi Ylitse meren yheksän, Sukuhusi, syntyhysi, Heimohon, perehesesi, Puhu puut lehettömäksi, Rauta ruostehettomaksi, Kanervat kukittomiksi, Heinät helpehettömiksi; Tahi nouse taivahalle, Ylös pilvihin ajaite. Älä kaa'a puista purtta, Vierrä hongaista venettä! Kaa'a hongat kankahilla, Kuuset kummuilla kukista!
Kyllä mä sukusi tieän, Sukusi ja syntysiki, Kanssa kaiken kasvantasi: Tuoll' oot tuuli syntynynnä Tuiman tunturin laella, Sua on sitte tuuitettu Aavalla meren selällä, Ulapalla aukealla!
Loitsurunot.
METSÄMIEHEN SANAT.
(Lyhennetyt.)