Täm' on tuoni tulisella taivahalla, Tämä tähtein pesällä, Täm' on ikä ihanalla auringolla, Vahvuus tää vahvuudella!
Siis ei ole olevata, pysyvätä Tämän mailman menoissa: Kaikki kaatuu, kaikki muuttuu, kaikki puuttuu Luojan luotuin seassa.
Tätä aina ajatella, muistutella Pitäisi sun syntisen; Tästä ottaa ojennusta, huojennusta Säikähtyissä sydämmen.
Mik' on ilo rikastua, rakastua Kaupungissa katoovain? Mik' on ilo oleskella, asuskella Tässä tilassa turhain?
Etsi muuta elantoa, olentoa, Pyydä taivahan taloon; Etsi meno muuttumaton, puuttumaton, Pyri pyhien iloon!
Siell' on riemu rikkahampi, runsahampi Asunnoissa taivahan, Siellä laulat lapsinesi, lankoinesi Voiton virttä Jumalan.
Kosk'et koskaan kuolematta, katoomatta Sinne täältä tulla saa; Sydän sulla, syntisparka, aivan arka, Että suret kuolemaa!
MATTIAS SALAMNIUS.
Mattias Salamnius on runoillut Ilolaulun Jesuksesta, jossa Jesuksen elämää ja kärsimystä kuvataan 29 runossa, ja muistosanoja piispasta Gezelius vanhemmasta. Ilolaulu Jesuksesta, ensi kerta painettu v. 1690, on epäilemättä pidettävä etevimpänä suomalaisena runotuotteena Ruotsin vallan aikana sekä puhtaan kielensä että yksinkertaisen, vaan mahtavan esityksensä kautta. Kummallista on, että sen tekiän elämänvaiheet ovat melkein tuntemattomat. Luultavasti hän oli syntyisin Pohjanmaalta ja oli palvellut sotapappina. Hän kuoli 1691 vakinaiseen virkaan pääsemättä.