KIILTOMATO.
(Mukaelma.)
Kiiltomato kukkasissa Loisti hiljaisuudessaan, Yli kedon tienohissa Tietämätön loistostaan.
Suloisesti tätä tähti Katsoi korkeudestaan; Kätköstänsä käärme lähti Myrkkyänsä valamaan.
Sääli madon surkeutta! Miksi syyttä surmattiin? — »Syyttä», sanoi käärme, »mutta Miksikä se loisti niin!»
KULTAPERHOSET.
Tuli tuolta maista mesisistä Korja parvi kultaperhosia. Lennossansa päivän paistellessa Tuonne tänne mesisissä maissa, Havahitpa ahon vieruksella Mehumättähällä kasvavaisen Kevään lapsen, kukan kaunehimman.
Ihmetellen tämän ihanuutta Laskeusi yksi lennostansa Alas aamukasteen kyyneleihin; Mielistyen kauniin kukan muotoon Ystäväksi antausi hällen, Lupasipa ikirakkautta.
Niinpä meni päivät parahimmat, Niinpä armas aika helleyden. Mutta mehun maun maistettua, Nautittua hetket hellehimmät, Lähti tämä korja herkkulintu Taasen tuonne maihin mesisihin, Toisten kultatovereinsa kanssa. Siellä loisti monta muuta kukkaa, Sinne houkuttelit kaunehimmat Huolta hänen huikentelevaista. Siellä lennossansa ympärinsä Unhotti hän lemmen ensimäisen, Oman onnettoman kukkasensa. Tämä, lakastunut murehesta, Käänti päänsä maahan päin ja kuoli.