Touvon aika lähenee, Kylmät hallat vähenee, Päivä kirkkahasti Paistaa, ihanasti Korkealta Taivahalta, Siintävältä, loistavalta. Virta vilpas vieriää, Järven laine kieriää Hiljallehen rantaan, Pois katoopi santaan. Koivut, haavat Lehden saavat, Tuomet, raidat kukoistavat. Pensaat ja puut, Niityt ja haat, Laaksot ja muut Ruohoiset maat Kaunistuvat ihanaksi. Saaret, mantereet, Luodot, tantereet Muuttui taas jo tuttavaksi. Kukkula ja suo, Kaikkityyni tuo Hauskuutensa tullessaan.
Pienet linnut visertää, Pyyt ne puissa viheltää, Teiret kukertavat. Kumppaninsa saavat Pikkuisetkin Lintusetkin, Itse pienet perhosetkin. Sorsat ruovistohon ui, Kyttä maahan kumartui, Rastas laulaa puussa. Äijä lahden suussa Ruuhessansa Verkostansa Päästeleepi saalistansa. Tuohen ja muun Astian tuo Ympäri puun Lapset ja juo Mahlajaansa naureskellen. Sitten lähdetään Leikittelemään Luikaten ja lauleskellen; Kiekot kieppumaan, Pallot paukkumaan Mailallansa kukin lyö.
Paimentorvi paikoin soi, Äijä laitumelta toi Toukopellollensa Pari-hevosensa. Lapset kanssa Lampaissansa Soittelevat huilujansa. Nuori kansa tuomistoon, Maahan istui ruohistoon, Naiset kukkasista Kaikenmuotoisista Vääntää vaulat, Suuret paulat Kaunistamaan päät ja kaulat. Niin kevät tuo Riemuja vaan, Uudeksi luo Luonnon ja maan Hauskuudeksi sydämmelle. Laihot toukokuun, Kasvut maan ja puun Muistuttavat ihmiselle Uutta elantoo, Uutta olentoo, Uutta eloo elämään.
KOTOMAAMME.
Täällä, Pohjan tähden alla, On nyt kotomaamme; Mutta tähtein tuolla puolen Toisen kodon saamme.
Täällä on kuin kukkasella, Aika lyhyt meillä, Siellä elo loppumaton, Niinkuin enkeleillä.
Täällä sydän huokailee ja Itku silmän täyttää; Siellä sydän iloitsevi, Silmä riemun näyttää.
Sinne toivon siivillä jo Sydän pieni lennä! Siellä kun on kotomaani, Sinne tahdon mennä.
EERIKKI ALEKSANTERI INGMAN.
Tämä innokas isänmaan ystävä oli syntynyt Lohtajalla 14/2 1810, tuli ylioppilaaksi 1827, filosofian maisteriksi 1836 ja samana vuonna lääketieteen kandidaatiksi. V. 1858 tuli hän lastentautien professoriksi yliopistoon, mutta vaipui jo 14/5 1858 kuolemaan. Ingman on kääntänyt Anakreonin lauluja (1834) ja pari unkarilaista runoelmaa sekä kirjoittanut alkuperäisen idyllin Elias ja Anna (Mehiläisessä 1837).