Lämmintä ja valoa Maa poveensa juopi, Kukkasia kauniita Meille taas se tuopi.
YSTÄVÄTÖN.
Lauloi puussa lintunen, Sai se ystävältä vastauksen. Itkin yksin poloinen, Yksin vaipuivat mun huokauksen'.
Kuohui koski vaahtinen, Vastas vuoren mustettunut kylki, Voivottelin vaivainen, Äänen multa musta murhe särki.
Puu se heilui lehväinen Tuolla vasten puuta lehväkästä, Yksin kuljen onneton, Ei oo mulla yhtään ystäväistä.
Tuul' on kylmä pohjaisen, Senkin lounattuuli lämmityttää — Sydäntäni poloisen Ei voi mikään enää lievityttää.
MÄEN LASKU.
Hei lystiä laskuu, Meidän lasten mäen laskuu! Kelkat huimasti kiitävät, Lumi tähtinä kiiluu, Varvas kengästä hiiluu, Ruusut poskille lentävät.
Anna ihmisten kiittää Heidän rautaista tietään, Heidän höyryvaunujaan; Siell' on koppelit pimeät, Niiss' on laiskat ja vireät Kaikki nukkumaisillaan.
Hei lystiä laskuu, Meidän lasten mäen laskuu! Eipä meill' oo huoltakaan! Lumi tähtinä loistaa; Toinen viskelee toistaan, Ei saa seista laiskakaan.