Kihlaus
tapahtuu välimiesten kautta, eikä siinä oteta asianomaisten mieltä kysymykseenkään. Vanhemmat ottavat miniäkseen kenen tahtovat, antavat tyttärensä kenelle haluavat. Se on heidän asia, eikä lasten! Nuoret saavat tyytyä vanhempainsa tahtoon! Kun sopimus on kirjoitettu, on kihlauskin luja ja sitä on miltei mahdoton purkaa. Kihlausta seuraa sitten luonnollisesti
Avioliitto.
Kiinalaiselle naiselle ovat kaikki muut tiet suljetut. Paljon on kuitenkin naisia, jotka kernaammin valitsevat yksinäisen elämän. Sen he tekevät luostariin menemällä. Lukuisat ovat ne naiset, jotka surmaavat itsensä, ennenkun sitoutuvat viettämään elämäänsä orjuudessa, jota avioliitto on monelle. On olemassa, muutamissa osissa maata, salaisia yhdistyksiä naisten keskuudessa. Näiden yhdistysten jäsenet ennen lopettavat elämänsä, ennenkuin naimisiin menevät.
Luin nuoresta naisesta, joka oli lapsena tullut kihlatuksi. Vanhemmat pakoittivat hänet naimiseen. Hän vastusti, mutta häntä vartioitiin hääpäivän iltaan asti. Kun vieraat olivat lähteneet, oli hän miehensä kanssa kahden kesken ja sanoi hänelle:
"Minut on väkisin tuotu tänne. Minä en tahdo tätä asemaa."
Siinä samassa otti hän sakset ja leikkasi tukkansa! Miehen kotiväki ei voinut hänelle mitään. Hän oli päättänyt elää yksin — ja meni luostariin.
Eräs morsian sai yksin viettää häät. Häntä ihmetytti hänen sulhonsa poisolo hääpäivänä, vaan kun häntä ei seuraavinakaan päivinä näkynyt, rupesi hän aavistamaan pahaa. Hän vaati hänen näkyviin tulemistaan. Kierteiset vastaukset eivät enään auttaneet — ja sisälle tuotiin korissa istuva, vaivainen, tylsäjärkinen olento!
Haista ei suojele laki.
Kodissaan ollessa hän on täysin vanhempainsa vallassa ja miehelään tultuaan on hän kokonaan miehensä ja anopin vallassa. Jos häntä siellä pahoin kohdellaan, voivat hänen vanhempansa ja sukulaisensa omakätisesti kostaa hänen puolestaan, mutta jos eivät siihen kykene, saa hän tyytyä kohtaloonsa.