ovat ylhäiset naiset suljetut, mutta kansannaiset saavat liikkua vapaasti ja varsinkin muutamissa paikoissa ovat he yhtä vapaat kuin miehetkin.
Eräs sivistynyt nainen sanoi kerran naislähetyssaarnaajalle:
"Kuoltuani toivon muuttuvani koiraksi, jotta saisin edes vähäsen maailmaa nähdä."
Kodista tuotiin hänet miehelään ja siellä hän ei ollut kertaakaan saanut astua portin ulkopuolelle! — Kodissaan kuluttavat he aikaansa taloudellisia toimia ja käsitöitä tehden, jutellen ja tupakoiden.
Lukutaito
on harvinainen naisten keskuudessa. Tytöille ei ole kouluja. On kuitenkin lukutaitoisia naisia. Muutamat ovat saaneet opetusta isältään, toiset veljiensä opettajilta.
Miksi naiset ovat jätetyt niin osattomaksi henkisestä kasvatuksesta? Siitä syystä kun
Nainen ei ole miehen arvoinen,
niin ajatellaan. Naisen asema on parempi Kiinassa, kuin muissa Itämaissa. Kiinan suuret opettajat pitävät tavallaan naisen kasvatuksen tärkeänä. Hänen vaikutuspiirinsä on vaan — koti. Kasvatuksen tarkoituksena on oleva, ei henkisten kykyjen kehittäminen, ei itsenäisyyden tunnon herättäminen, vaan naisen taivuttaminen täydelliseen alistumiseen, sievään käytökseen ja taloudellisiin toimiin.
Jos kokoomme yhteen ne ajatukset, jotka Kiinassa, niinkuin muissakin Itämaissa vallitsevat, niin voimme sanoa naisesta ajateltavan näin: