Niin, he olivat Maantsheolaisia ja ylönkatsoivat Kiinalaisia, jotka taas puolestaan halveksivat heitä.
Kiinan heikontuminen antoi Maantsheolaisille tilaisuuden maahan tunkeutumiseen. Vuosisatojen kuluessa olivat naapurukset olleet toistensa kanssa useinkin tekemisessä. Kiinan heikontuessa, Maantsheolaisten valta kasvoi ja heidän hallitsijansa T'ien Ming, jonka lähettiläitä Kiinan rajoilla toimivat Kiinalaiset virkamiehet pahoin kohtelivat, julisti sodan Kiinaa vastaan. Sota pitkittyi pitkittymistään. Maan sotajoukkojen ollessa pohjoisosassa valtakuntaa, vihollisia vastustamassa, syntyi sisäosissa rauhattomuuksia. Usea vallanhimoinen mies alkoi yllyttää kansaa kapinaan silloista hallitusta vastaan ja pian olikin laaja valtakunta kuohuksissa, niinkuin myrskyävä meri.
Vaarallisin kaikista kapinoitsijoista oli Lii Kong. Koottuaan suuren sotajoukon, laski hän valtansa alle Hoonaan ja Shaansii maakunnat. Kansan suosion voitti hän tapattamalla virkamiehet ja antamalla kahdeksi vuodeksi verovapauden. Sitten lähetti hän kätyrinsä pääkaupunkiin, hänelle tietä raivaamaan. He tulivat Pehkingiin, avasivat kauppapuoteja ja samalla aikaa tekivät sotaväen kanssa tuttavuutta. Kun kaikki oli valmistettu, läheni Lii väkineen kaupungin porttia, joka hänelle aukenikin sotilasten välityksellä. Murhaten ja ryöstäen levisi Liin sotajoukko kaupunkiin.
Lii alkoi ahdistaa palatsia. Keisarinna ja muut hovinaiset surmasivat itsensä. Keisari Huai Tsong, nähtyään lopun tulleen, murhasi ensin tyttärensä ja sitten itsensä. Tytär ei kuitenkaan kuollut, vaan virkosi uskollisen palvelijan hoidossa ollen.
Nyt huudatti Lii itsensä keisariksi. Pehkingin asukkaat taipuivat hänen valtansa alle. Mutta eräässä lujasti varustetussa kaupungissa nuori, urhoollinen kenraali, Uu Saan Kuei, vastusti häntä miehuullisesti. Lii sai käsiinsä kenraalin vanhan isän ja vieden vanhuksen kaupungin muurin ulkopuolelle, koetti hän taivuttaa Uuta uhkaamalla ottaa vanhukselta hengen, jollei portit aukene. Kenraali, langeten muurilla polvilleen, vastaanotti isänsä viimeisen käskyn. Isä kehoitti hänen pysymään uskollisena lailliselle hallitukselle. Samassa mestattiin vanhus.
Kenraali nousi. Ollen kuuliainen isälleen päätti hän taistella oikeuden puolesta. Hän teki rauhan Maantsheolaisten kanssa ja pyysi heitä onnettoman isänmaansa avuksi. Maantsheolaiset tulivat rajan ylitse ja valloittivat Pehkingin. Heitä tervehdittiin pelastajina, mutta he, Kiinalaisten huomaamatta, ottivatkin ohjakset omiin käsiinsä ja niin tulivat herroiksi maahan. Pohjoiset, sisällisestä kapinasta paljon kärsineet maakunnat, olivat helposti voitetut, mutta eteläiset tekivät kovaa vastarintaa. Vasta 18 vuoden kuluttua tunnustivat ne Maantsheolaisten yliherruuden.
Valloittajat vaativat Kiinalaisten pukeutumaan valloittajan tavalla. Hivukset ajettiin otsalta ja jälelle jääneet palmikoittiin. Kerrotaan tuhansien laskeneen päänsä ennemmin mestauspölkylle, kuin parturin käsiin! Tuo pitkä, niskassa riippuva palmikko ei ole todellisten, isänmaataan rakastavien Kiinalaisten mieleinen. Se aina muistuttaa heille vieraan vallan alla olemista. On olemassa salainen, isänmaallinen seura, jonka jäseneksi pääsee hivuspalmikkonsa pois leikkaamalla. Seuran jäsenet käyttävät irtonaista palmikkoa ollessaan jäsenpiirin ulkopuolella. Vaikka moni sydämestään vihaa pitkää tukkaansa, ei hän nykyisissä oloissa voi siitä luopua, sillä se on kunniallisen miehen tuntomerkki. Rangaistulta, linnassa olleelta leikataan palmikko pois. Joka mies valtakunnassa tarvitsee parturia, mutta parturi on kumminkin niin halveksittu, ettei hänen poikansa koskaan voi päästä virkamieheksi, vaikka hän omaisikin tarvittavat tiedot.
Päästyään herroiksi maassa, Maantsheolaiset menettelivät varovaisesti ja viisaasti. He jättivät Kiinan lait ja laitokset ja koko yhteiskuntajärjestyksen muuttamatta. Virat jaettiin Kiinalaisten ja Maantsheolaisten välillä. He tutustuivat Kiinan kirjallisuuteen, oppivat heidän kielensä, mukautuivat heidän oloihinsa ja niin imivät itsehensä valloitettujen hengen. Voitetut henkisesti voittivat voittajansa ja siten kaksi eri kansaa tavallaan sulautui yhdeksi. Kiinan siveellisesti heikontuneeseen ruumiiseen tuli siten uutta verta.
Uuden hallitsijasuvun nimi oli Gioro eli kultainen, mutta se otti nyt Kiinalaisen nimen ja täten Shuen Tshir keisari oli ensimäinen "Ts'ing" sukua. Kuusivuotisena peri hän vallan. Hän kuoli v. 1661 ja hänen 8:san vuotinen poikansa
K'ang Hsii