— Niin, niin — ennemmin tuommoinen pyhimyksen kuva!
— No katso! Kovat kädet ovat hakanneet sinua ryhmy-sauvaksi, mutta Jumalan käsi voi sinusta tehdä pyhimyksen kuvan jos teet niin kuin olen sinulle neuvonut.
Wappu katseli pappia suurilla hämmästyneillä silmillä, hänestä tuntui niin oudolle — hän oli iloinen ja kuitenkin oli hän itkeä. Pitkän äänettömyyden jälkeen sanoi hän ujosti:
— En tiedä mitenkä lienee, mutta teidän luonanne, herra kirkkoherra, kaikki on toisenlaista kuin muualla. Näin ei kukaan ihminen vielä ole minulle puhunut! Kirkkoherra Sölden'issä torui minua aina, puhuen perkeleestä ja meidän synnistämme, enkä minä käsittänyt häntä ensinkään, kun en ollut silloin vielä mitään pahaa tehnyt. Mutta te puhutte niin että toinen voi ymmärtää; jos minä saisin jäädä teidän luoksenne, olisi se minulle parasta! Kyllä tekisin työtä yöt päivät ansaitakseni leipääni.
Kirkkoherra mietti kauan ja pudisti sitten päätänsä surumielisesti.
— Se ei sovi, lapseni. Vaikka kuinka ajattelisin, niin se ei käy laatuun. Jos kohta Jumalan puolesta voinkin antaa sinulle anteeksi, niin en voi sitä tehdä ihmisten puolesta. Sillä Jumala katsoo tarkoitukseen, ihmiset vaan tekoon. Pappi on ripitys-tuolissa toinen — seurakunnassa toinen. Ripitys-tuolissa edistää hän armoa — seurakunnassa lakia. Hänen täytyy sanoissa ja teoissa kehoittaa ihmisiä lakia kunnioittamaan ja pyhänä pitämään. Aatteleppas mitä ihmiset sanoisivat siitä, jos kirkkoherra pitäisi luonansa tunnetun valkeavaaran-tekijän? Luuletko että he ymmärtäisivät miksi sen tekisin? Ei suinkaan, siitä he vaan päättäisivät että minä suojelen murha-polttajaa, ja sen johdosta syntiä tekisivät. Ja kun me toinen kerta saisimme kuulla murha-poltosta, niin minä saisin katkerasti katua käytöstäni sinua kohtaan ja luulla että ihmiset sen kautta ehkä olivat tulleet rohkeiksi! Voitko ymmärtää tätä ja nurisematta ottaa sitä vastaan tekosi seurauksena?
— Kyllä! — vastasi Wappu kolkosti, ja silmät tulivat punaisiksi pidätetystä itkusta. Sitten hän nousi nopeasti ja sanoi kovasti:
— Suuri kiitos, herra kirkkoherra, ja hyvää huomenta!
— He he! — sanoi kirkkoherra — kohta tulessa ja liekissä? Eikö sinusta olisi suorempi tie seinän kuin oven kautta? Sinun sijassasi minä mieluummin menisin seinän kautta!
Wappu seisahtui ujosti ja katseli äänetönnä lattiaan. Vanha herra katseli häntä lystillisellä hymyllä.