— Minä tarkoitin vaan että he sanovat sinulla olevan salaisen surun. Emäntäpiika kertoo että sinä olet ulkona öisin ja kuljeskelet sinne tänne kuin rauhatoin henki. Ja sitten ihmiset arvelevat että sinä, jolla on kaikki, mitä sydän haluttaa ja kosijoita niin monta kuin santaa meressä — kun sinä et kuitenkaan ole tyytyväinen, niin syy siihen on joku sydämen-suru — jonka lisäksi tulee tuo juttu Kristuksen-ruumiin juhlasta.
— No hyvä! Jatka! sanoi Wappu kolkosti.
— Sen jutun johdosta ihmiset ovat keksineet että Jooseppi on ainoa nuorukainen koko Oetz-laaksossa, jota sinä tahtoisit — vaan ett'ei hän tahdo tarttua koukkuun!
Salamantapaisesti iski hän silmäyksen Wappuun näitä sanoja lausuessa. Ne olivatkin sattuneet. Hänen täytyi seisahtua kallistamaan päätänsä puuta vasten, niin hirveästi hänen ohimoissaan kolkutti.
— Jos se on totta, — jos sitä sanotaan minusta, — änkytti hän, vaan hän ei lopettanut lausettansa, hänen ajatuksensa kävivät epäselviksi.
Vincenz antoi hänelle hengittämisen aikaa; hän tiesi kyllä miltä se tuntui, sillä hän tunsi hänen ylpeytensä. Hetken perästä sanoi hän:
— Näetkös, sentähden arvelen että tekisit hyvin jos tulisit tanssiin minun kanssani. Se olisi parhain keino sulkea ihmisten suut.
Wappu ojensi itseänsä.
— Minä en mene tanssiin kenenkään kanssa, jolle en tahtoisi mennä vaimoksi — tiedä se!
— Minä tiedän vaan että sinun sijassasi minä ennemmin menisin Gellner-Vincenz'ille kuin tulisin vanhaksi piiaksi Hagenbacher'in tähden — ärsytti Bincenz vielä.