AILI (hyväillen). Ei itkeäkään, mutta sinun pitäisi jo ruveta tarkemmin ajattelemaan, mitä kaikkia sinä puhut. (Hetken kuluttua). Meneppäs kutsumaan Hetaa lakasemaan! On karttunut taas niin paljon roskaa lattialle.
AINO. Nytkö?
AILI. Niin! Kohtahan se Arvo tulee (katsoo kelloon). Kello onkin jo seitsemän. (Hetken kuluttua). Älä menekään sinä Aino! Minä menen itse ja herätän äidin samassa.
(Ottaa sanomalehden ja menee oikealle).
Kolmas kohtaus.
Aino. (Sitten) Heta.
AINO. Voi, kuinka hauskaa tuleekin vielä olemaan, kun pääsemme Sortavalaan! Äiti, Aili, Eino, täti ja setä, kaikki yhdessä ja jokaisella eri kamarinsa: (Iloisesti). Ja minäkin saan oman pienen kamarini. Sen minä järjestän oikein sievästi: pieni piironki yhteen nurkkaan ja kirjoituspöytä yhden ikkunan alle, kukkia ikkunalle ja sitten vielä pieni sänky, (nauraa ilosesti) jossa minä vaan yksin makaan! Ja sitten minä hankin kanteleen ja opettelen soittamaan sillä! (Hetken kuluttua). Nyt vaan minun täytyy opetella tanssimaan, että osaisin Ailin häissä jo hyvästi. Valssia minä vähän jo osaan, mutta tyskapolkkaa en osaa. Sitä minun täytyy harjoitella. Näinhän ne askeleet taitavat mennä (tanssii kömpelöillä liikkeillä).
HETA (tulee oikealta vasta kädessä, seisahtuu ovelle kun näkee Ainon tanssivan; nauraa). Katsoppas Aino-ryökkinätä, kun panee ihan työskapolskaksi!
AINO (taukoo tanssimasta, kun kuulee Hetan äänen). Kuules Heta! Osaatko sinä tanssia tyskapolkkaa?
HETA (panee mattoja kokoon). Osaanhan minä sillä tavalla kun maalla sitä tanssitaan!