AILI. Hyvinhän minä! Miten olet itse voinut? Ethän mitään uutta tiedä?
ARVO (leikkisesti). No niinkuin rasvapalaa… Kas, tottakin! Tiedänhän minä erään suuren asian… en tahtonut muistaakaan!
AILI. Mikä se on?
ARVO. Tämän päivän lehdessä oli kihlailmoitus! (Nauraa.)
AILI (nauraen). Älysinpä minäkin sen! Kerroithan siitä jo kirjeessäsi.
ARVO. Vai älysit. (Painaen sormensa Ailin sydämen kohdalle.) Eikö silloin tuosta sydämen kohdalta vähän niinkuin…
AILI. Hyi sinua.
ARVO. Mutta kyllä sinä olet kovin arka!
AILI. Niin olenkin (väistyen vähän etemmäksi). Ollaan nyt hyvin vakavia. Ei meidän sovi enään leikitellä.
ARVO. Niin todellakin! Olemme jo päässeet likelle sitä elämän käännekohtaa, jossa…