AILI. Niin, tullaksemme taasen entiseen asiaan, niin…
ARVO (ottaa vyötäisistä Ailia kiini). Emme huoli ruveta enää setästä juttelemaan. Onhan meillä muutakin kertomista (vetäen Ailin polvilleen istumaan). Kun joutuisi pian se hetki, että saisin sinut viedä omaan kotiini.
AILI. Laske pois hyvä Arvo! Äiti voipi pian tulla…
ARVO. En laske vielä! (Suutelee.) Voi kuinka kaunis sinä olet, Aili!
AILI. Laske pois jo! Enhän vielä ole omasi!
ARVO. Minun olet ijäti.
(Suutelee.)
AILI. Johan se riittää… (Vetäisten irti itsensä). Jopas pääsin!
ARVO. Kun laskin. Ethän olisi ilman päässyt.
AILI. Istu nyt siivolla, tai menen muuanne istumaan.