ARVO. Nyt vasta minun silmäni avautuvat näkemään…
AILI. Voi, rakas Arvo! Jospa voisit aavistaa kuinka sinua lemmin!
ARVO (selviten vähän kerrallaan hämmästyksestä). Onko tämä ihan totta, että kaikki ne nimittämäsi henkilöt tulevat…
AILI. Tulevat ihan varmaan. Saat luottaa minuun.
ARVO (ottaa sormuksen sormestaan). Silloin minun täytyy antaa tämä takaisin, sillä minä en ajatellut niitä huoneita muille kuin hyyryläisille.
(Ojentaa Ailille sormusta.)
AILI (hämmästyen). Mitä?… Sormusko…
(Päätänsä pidellen ja hoipertellen vaipuu sohvaan.)
Kolmastoista kohtaus.
Edelliset. Heta (oikealta). Sitte rouva Peronius ja Aino.