HETA. Älä äyskä siinä mokomakin kakara! (menee).
AINO. Se on niin tuhma tuo Heta! (Ailille). Mitä Arvo kirjoittaa?
AILI (iloisesti). Hauskoja uutisia! Ai, ai, kuinka minä nyt olen iloinen! (lyö käsiään yhteen).
AINO. Anna kun minäkin luen!
AILI (nauraen). Sinä! Mitä sinä niillä tiedoilla teet?
AINO (kiertäen kätensä Ailin kaulaan). No, anna nyt hyvä Aili! Sitten kun minäkin rupean saamaan kirjeitä, niin minäkin annan ne sinun lukea!
AILI. Kas, kas, kun osaatkin olla viekas!
AINO. Ei se ole mitää viekkautta. (Rukoilevalla äänellä). Anna nyt hyvä
Aili!
AILI. No, pitäähän sinulle nyt antaa, kun osaat noin kauniisti pyytää (antaa kirjeen Ainolle).
AINO (peräytyen keskelle näyttämöä; lukee): "Rakas Aili!" (erikseen Ailille, nauraen): Hm! Ymmärrätkös — "rakas Aili" — (tavallisesti): "Ilosia uutisia tyttöseni on minulla sinulle nyt kerrottavana: muistat kai, kun kerran sinulle juttelin, että setäni lupasi minulle hyvillä ehdoilla kauppaliikkeensä luovuttaa, kun tulen perheelliseksi mieheksi eli kun menen naimisiin? Nyt sain häneltä kirjeen, jossa hän ensimäiseksi onnittelee kihlauksemme johdosta ja sitte hän — lupaustaan muistaa — tarjoo kauppaliikkeensä minulle Sortavalassa 'niin hyvillä ehdoilla, ett'et voi uskoakaan', kuten hän sanoo. Hinta on 40,000 markkaa, josta vaan 3,000 markkaa on vuosittain suoritettava. Se on todellakin hyvä ehto, jota harvoin tarjoutuu. Ainoana takauksena vaatii setä minulta, että edeskinpäin pysyisin ehdottomasti raittiina, sillä, kuten hän huomauttaa: 'juomarille ei ole paljon uskomista takauksienkaan kautta, etenkään mitään suurempaa liikettä'. Tästä puhelemme sitten tarkemmin kun tulen luoksesi tänä iltana. — Näkemään asti! Sinun Arvosi". (Antaa kirjeen takaisin Ailille; iloisesti): Voi kuinka hauska tulevaisuus sinulle tulee!