ÄITI. Saakoot he kokea, mikä kosto siitä on tuleva, itku ja hammasten kiristys. Älköön olko heidän lapsillansa leivän palaa, heidän vaimonsa kerjätkööt ja äitinsä vaipukoot murheesta hautaan!
KANTTORI. Voi äiti, äiti, lähtekäämme! Jumalan nimessä lähtekäämme!
(Vie puoliväkisin äitinsä pois.)
IV. Kohtaus.
Assessori ja Isännät tulevat äännettöminä ulos.
TUOPPALA. Nyt se on päätetty, tulkoon sitte mitä hyvänsä.
KALSO. Ei muut äänestäneet vastaan kuin Lahti. (Lyö Lahtea olkapäälle.)
Miks'et pitänyt paremmin puoliasi!
LAHTI. Sanoinhan ettei kukaan puhunut oikein, ei kanttori eikä Kinnas.
KALSO, nauraen. Sepä oli kummaa ettei tuo oivallinen puhe saanut mieliä kääntymään!
KINNAS. Anna Lahden olla rauhassa. Ei tässä vielä tiedetä kuka viimeksi nauraa.