ASSESSORI. Mutta yhdestä toiseen — teillähän kuuluu olevan varsin suuri vaikutus näillä tienoilla, herra kanttori.
KANTTORI. Minun vaikutus-alani on hyvin vähäinen.
ASSESSORI. Sitä mahtavampi on vaikutuksenne tuolla alalla, minä tiedän sen. Olettehan te kaikkien yritysten johtajana täällä, etenkin niinsanottujen "kansallisten".
KANTTORI. Menestyksemme niissä yrityksissä ei mahtane kateutta herättää.
ASSESSORI. Mitäpä nyt kateudesta — mutta tunnustaa täytyy että te olette toimelias mies: hoidatte virkaanne nuhteettomasti, kokoilette rahoja teaatteria ja kouluja varten, lähetätte onnentoivotuksia johtaville miehillenne, annatte lausuntoja sivistyksen perusasioissa, ratkaisette mikä kieli on oleva opetuksen pohjana kouluissa, ynnä muuta, mikä saattaa sydämellisesti huvittaa kaikkia, jotka tietävät, ettei teillä vielä ole kansakouluakaan.
KANTTORI. Te tiedätte varsin hyvin, herra assessori, että kansakoulu on päätetty tänne perustettavaksi ja että ainoastaan varain puute sen toimeen panemista estää.
ASSESSORI. Varain puute! Siinäpä satutitte juuri arimpaan kohtaan. Sen sijaan että tuhlaatte aikaanne ja varojanne kaikenlaisiin puuhiin, joista ei teillä ole vähintäkään hyötyä, tulisi teidän edistää varallisuutta paikkakunnallanne. Maanviljelys, karjanhoito — kas siinä avara vaikutus-ala jokaiselle tosikansalaiselle. Jos niistä pidettäisiin enemmän huolta, niin olisi kyllä varoja kansakoulujenkin rakentamiseen eikä tekisi mieli matkimaan kaikkia hullutuksia mitä Helsingissä tehdään, ja tottelemaan sieltä tulevia komentosanoja.
KANTTORI. Minä ymmärrän kyllä mitä te hullutuksiksi sanotte; mutta suuresti erehdytte, jos luulette täällä Helsingistä tulevia komentosanoja toteltavan. Ja mitä matkimiseen tulee, niin harva jotakin merkitsevä aate lienee helsinkiläinen. Muualla ne syntyvät, vaikka niitä siellä muodostellaan, niinkuin pajassa, jossa on taitavimmat sepät takomassa. Ja sepätkin ovat siellä vieraita, muualta tulleita, taikka mainitkaa minulle joku mainio helsinkiläinen… Meistä, nimittäin kansasta, ovat aatteet lähteneet ja kansasta ovat lähteneet ne miehet, jotka aatteita kehittävät ja puollustavat. Eikö meillä olisi oikeutta heitä kannattaa, heitä rohkaista, heille menestystä toivoa?
ASSESSORI. Minä tiedän tuon: kaikki hyvä tulee niinkutsutuista "syvistä riveistä".
KANTTORI. Eihän se teitä peloittane?