Kun olin käynyt huoneen nurkan sivutse ja astunut vähän matkaa, saavuin karja-pihan portille ja seisoin vielä kerran Silas Meadowcroft'in silmäin edessä. Hän nojasi kyynäspäitään talon porttia vastaan, jota hän verkalleen heilutteli edestakaisin ja käänteli ja pureskeli olkea hampaiden välissä. Kun hän näki minun lähenevän, astui hän askeleen eteenpäin portilta ja koki vastahakoisesti puolustella itsensä.
"Minä en tahtonut loukata teitä, herra. Pyytäkää minulta mitä muuta tahansa ja minä olen tekevä sen teille. Vaan älkää käskekö minun tarttua John Jagon käteen: minä vihaan häntä liian paljo voidakseni tehdä sitä. Jos minä koskisin häneen toisella kädellä, minä kuristaisin hänen toisella; tietäkää se, herraseni".
"Teillä, Silas, on siis semmoiset tunteet miestä kohtaan".
"Aivan niin, herra Lefrank; enkä minä sitä häpee".
"Löytyykö näillä seuduin semmoista paikkaa, kuin kirkko, Silas?"
"Luonnollisesti".
"Onko teillä milloinkaan tapana käydä siellä?"
"Kyllä kaiketi".
"Pitkilläkö väli-ajoilla, herra Silas?"
"Kunakin pyhänä, herrani".