Heinäkuun 2 päivänä. — Yhtä ja toista on merkittävänä tänään omien mietteitteni ja vaikutelmaini ohella. Vieras on saapunut — aivan tuntematon Lauralle ja minulle sekä silminnähtävästi aivan odottamaton sir Percivalin mielestä.
Me istuimme ateriallemme siinä huoneessa, jossa ovat uudet ranskalaiset lasiovet verannalle, ja kreivi, joka syö torttuja ja leivoksia sellaisella ruokahalulla, jota minä en ole koskaan nähnyt muilla kuin koulutytöillä, oli juuri huvittanut meitä pyytämällä neljännen torttunsa, kun palvelija saapui sisään ilmoittamaan vieraan.
"Herra Merriman pyytää saada heti puhutella Teitä, sir Percival."
Sir Percival säpsähti ja tuijotti mieheen vihan ja kauhun ilmeellä.
"Herra Merrimanko?" kysyi hän, ikäänkuin hän olisi uskonut väärin kuulleensa.
"Niin, sir Percival, herra Merriman Lontoosta."
"Missä hän on?"
"Kirjastossa, sir Percival."
Hän nousi pöydästä ja poistui huoneesta kiireisin askelin sanomatta ainoata sanaakaan meille.
"Kuka on herra Merriman?" kysyi Laura minulta.