Todellisen ystävän jälkikirjoitus.
Erinomaisen neiti Halcombemme sairastuminen on antanut minulle tilaisuuden nauttia odottamattomasta henkisestä huvituksesta.
Tarkoitan tämän sisältörikkaan päiväkirjan lukemista, jonka juuri nyt olen päättänyt.
Siinä on monta sataa sivua. Minä voin laskea käden sydämmelleni ja pyhästi vakuuttaa, että jokainen sivu on huvittanut, virkistänyt, ihastuttanut minua.
Minun tunteiselleni miehelle on sanomattoman ilahduttavaa voida lausua jotakin sellaista.
Ihailtava nainen!
Tarkoitan neiti Halcombea.
Hämmästyttävä ponnistus!
Tarkoitan päiväkirjaa.
Niin, nämä lehdet ovat todellakin aarre. Hieno tahti, jonka minä huomaan tässä, varovaisuus, harvinainen rohkeus, tavaton muistinvoima, terävä huomaamiskyky, tyylin kevyt miellyttäväisyys, nämä naisen tunteiden ihastuttavat purkaukset — kaikki tämä on, enemmän kuin minä voin kuvatakaan, lisännyt minun ihailuani tätä ylevää olentoa, tätä kelpo Mariania kohtaan. Luonteeni kuvaus on mestarillinen alusta loppuun. Minä vakuutan täydestä sydämmestäni kuvan yhtäläisyyden. Minä tunnen, kuinka voimakas vaikutus minun on täytynyt tehdä, jotta minut on voitu kuvata noin vahvoin, rikkain, sattuvin värein. Valitan taaskin julmaa välttämättömyyttä, joka antaa meille aivan erilaiset harrastukset ja pakottaa meidät olemaan vihamielisellä kannalla toisiimme. Onnellisemmissa olosuhteissa kuinka arvokas minä olisin ollutkaan neiti Halcombelle — kuinka arvokas hän olisi ollut minulle!