Ihmisillä on monenmoisia vaikuttimia, jotka heitä elämässä johtavat, ja sadat erilaiset syyt vievät heitä epätoivoisiin tai suuriin tekoihin. Esmondilla oli eräs toveri, eräs pikkuinen irlantilainen kelpo luutnantti Handysiden rykmentistä. Tämä joutui niin suureen velkaan leirikapakoitsijalle, että hän aikoen kosiskella miehen tytärtä, aikoen siten maksaa velkansa; ja velkaansa ja naista paeten hän hyökkäsi Malplaquet'n taistelussa niin epätoivoisesti ranskalaisten linjoja vastaan, että hän sai oman komppanian ja ylennettiin kapteeniksi, mutta hänen täytyi kuitenkin naida ravintoloitsijan tytär, joka toi Roger-poloiselle huomenlahjana kuitin tämän veloista hänen isälleen. Laskua ja avioliittoa paeten hän juoksi vihollisen pistimiä vastaan ja kun eivät nämä häntä tappaneet, työnnettiin hänet takaisin toiseen pahaan. Samassa taistelussa taisteli suuri herttuamme, ei ranskalaisia, vaan Englannin torypuoluetta vastaan; eikä hän pannut alttiiksi omaa ja sotajoukon henkeä isänmaansa, vaan palkkojensa ja virkojensa ja tuon ainoan henkilön, jota hän maan päällä pelkäsi, Englannissa olevan vaimonsa puolesta. Olen tutkinut komppaniani miehiä (uusia joukkoja maalaispoikia liittyi sodan aikana armeijaamme yhtämittaa, vaihtaen auran miekkaan) ja sain selville, että puolet lippumme alla kulkevista oli sinne saanut nainen; erään oli hänen rakastettunsa hyljännyt ja hän otti epätoivoissaan sotilaspestin; toinen taas oli hyljännyt tytön ja pakeni tätä leirille, mistä ei laki häntä saanut käsiinsä. Miksi kertoisimme sellaisia yksityiskohtia? Mitäpä muuta voisivat Aatamin ja Eevan pojat kuin jatkaa sitä rakkauden ja kärsimysten sarjaa, minkä heidän isänsä ja äitinsä alkoivat? Oi tyttärenpoikani! Minulta alkaa olla lopussa se osa elämäkertaani, jossa tein tuttavuutta Englannin ja Euroopan suurmaailman ihmisten kanssa; minun vuoteni ovat jo menneet ohi heprealaisen runoilijan määrän, ja minä vakuutan sinulle, että kaikki huoleni — ja totisesti myös ilonikin — ovat johtuneet naisesta, ja niin on sinunkin käyvä, kun aikasi tulee. Nainen teki minusta sotilaan ja nainen myöhemmin pani minut punomaan juonia; Minä luulen, että olisin laittanut hänelle vaikka vaatteita, jos hän vain olisi minua kehoitellut siihen; kaiken, mikä oli vallassani, minä olisin antanut hänelle. Eikö joka miehellä ole omassa mitassaan ollut Omfaleaansa ja Delilaansa? Minun viettelijäni kiehtoi minut Thamesin rantamilla rakkaassa vanhassa Englannissa; sinä saatat löytää omasi Rappahannocin ääriltä.
Tuota naista, miellyttääkseni siis koetin herättää huomiota sotilaana ja myöhemmin älyniekkana ja poliitikkona; erästä toista miellyttääkseni olisin kantanut mustaa papin kaapua ja kaulusta, ja niin olisi tapahtunutkin, jollei korkeampi kohtalo olisi tullut väliin ja tuhonnut tuota suunnitelmaa. Ja luulen totisesti, että maailma on samanlainen kuin kapteeni Esmondin komppania, josta äsken puhuin; ja jos eteenne paljastettaisiin joka miehen elämänvaiheet, niin näkisitte naisen häntä estelevän tai viivyttelevän hänen kulkuaan tai pysähdyttävän hänet, tai näkisitte naisen rohkaisevan tai kiihoittavan häntä tai viittaavan hänelle vaunuistaan niin että mies menee hänen luokseen ja jättää kilpajuoksun sikseen; tai nainen tuo hänelle omenan ja sanoo: "syö", tai hankkii hänelle tikarin ja kuiskaa: "Tapa! tuossa on Duncan ja kruunu ja sopiva tilaisuus."
Isoisänne taisteli paremmalla menestyksellä poliitikkona kuin älyniekkana; ja hän kykeni tekemään hyviä palveluksia sille asialle, jonka palvelukseen hän uhrautui, sekä mr. St. Johnille ja hänen puolueelleen, koska hänellä päällikkönsä loukkausten ohella oli omaa yksityistä vihan aihetta suurta sotavoimia johtavaa herttuata vastaan ja koska hän tunsi sota-asiat paremmin kuin useimmat kirjailijat, jotka eivät olleet käyneet "Wills"'in piipun tulta kauempana. Mutta hän halveksi solvailevaa kirjoitustapaa, johon muutamat torypuolueen kirjoittajat alentuivat; esimerkiksi tohtori Swift, joka suvaitsi epäillä herttua Marlborough'n rohkeutta ja hänen ylhäisyytensä etevyyttä sota-asioissa. Esmondin julkaisujen arvoa ei alentanut sekään, että hän toivoi niillä olevan menestystä (vaikka ne eivät voineet loukata herttua Marlborough'ta läheskään niin paljon yleisön silmissä kuin Swiftin solvailevat hyökkäykset, jotka olivat tarkoituksellisesti laaditut mustaamaan ja alentamaan herttuata) sillä mr. Esmond oli ne kirjoittanut avomielisesti ja vilpittömästi ja hän tunnusti ne mielellään omikseen; Esmond ei enää kuulunut armeijaan, mutta hän ei koskaan hyökkäillyt Marlborough'n tavatonta rohkeutta ja etevyyttä vastaan, vaan ainoastaan hänen itserakkauttaan ja ahneuttaan.
Erään kerran Esmond oli kirjoittanut palasen torypuolueen lehteen, jonka nimi oli Post-Boy (kirjeen Bouchainista, josta kaupunki puhui kokonaista kaksi päivää, kunnes eräs italialainen laulaja antoi uutta keskusteluaihetta), ja kun hänellä oli asiaa liikekeskukseen, mistä Beatrix taisi haluta hansikasparin tai viuhkan, niin Esmond meni oikomaan kirjoitustaan ja istui painohuoneessa, kun kuuluisa tohtori Swift saapui, mukanaan irlantilainen palvelijansa, joka tavallisesti kulki hänen kantotuolinsa edessä ja huusi isäntänsä nimen kovin arvokkaasti.
Mr. Esmond odotteli myös latojaa, jonka vaimo oli mennyt tätä kapakasta hakemaan, ja piirusteli odotellessaan ratsusotilaan kuvaa latojan vaimon likaiselle, somalle pikku pojalle, jonka vaimo oli jättänyt kotiin.
"Te olette nähtävästi Post-Boyn julkaisija, sir?" virkkoi tohtori narisevalla äänellä Irlannin murteella; ja hän katsahti everstiin tiheitten kulmakarvainsa alta kovin kirkkaalla sinisellä silmäparilla. Hänen hipiänsä oli samea, vartalonsa lihava ja hänellä oli kaksi leukaa. Hänellä oli yllään kulunut papinkauhtana ja mustan peruukkinsa päällä kulunut hattu, ja hän veti esiin suuren kultakellon, johon hän vihaisena katsahti.
"Minä olen vain avustaja, tohtori Swift", virkkoi Esmond, pitäen yhä pikku poikaa sylissään. Hän istui selkä akkunassa kiinni, joten ei tohtori voinut nähdä häntä.
"Kuka teille sanoi, että minä olen tohtori Swift?" kysyi tohtori, katsoen everstiin ylpeänä.
"Teidän kunnianarvoisuutenne palvelija huusi nimenne", virkkoi eversti. "Minä päättelin, että olette tuoneet hänet Irlannista."
"Pyydän kysyä, sir, mikä oikeus teillä on päätellä onko minun palvelijani tullut Irlannista vai ei? Minä tahdon puhua johtajanne, mr. Leachin kanssa. Laputtakaa häntä hakemaan."