Seuraavana päivänä lähetti eräs herrasmies "Tomin kahvilasta" Cornhillissa minulle sanan konttoriin, että hän halusi tärkeässä asiassa puhua kanssani. Minä astahdin sinne ja tapasin vanhan ystäväni Smithersin, toiminimestä Hodge ja Smithers, joka juuri oli saapunut postivaunuilla ja istui siellä matkalaukku raajojensa välissä.
"Sam poikaseni", sanoi hän, "Te olette tätinne perijä, ja minulla on Teille muutamia hänen omaisuuttaan koskevia uutisia, jotka Teidän tulee tietää. Hän kirjoitti meille pyytäen laatikollisen tuota kotitekoista viiniä, jota hän kutsuu Rosolioksi ja jota hänen huonekalujensa ohessa säilytetään meidän tavarahuoneessa."
"Jaha", sanon minä nauraen, "Rosoliota hän minun puolestani vieköön niin paljon kuin lystää. Minä luovun kaikista oikeuksistani."
"Lorua!" sanoo Smithers. "Ei asia siinä ole, vaikka, totta puhuakseni, hänen tavaransa ovat meille hiivatinmoiseksi vastukseksi. Ei, ei asia siinä ole, mutta kirjeensä jälkikirjoituksessa hän käskee meidän kuuluttaa Sloppertonin ja Squashtailin tilat heti myytäviksi, hän kun aikoo sijoittaa pääomansa muualle."
Minä tiesin, että Sloppertonin ja Squashtailin maatilat olivat olleet varsin sievä tulolähde herroille Hodgelle ja Smithersille, sillä täti oli aina riidassa vuokramiestensä kanssa ja sai kalliisti maksaa riidanhaluisen luonteensa. Niin että herra Smithersin huolet niiden myyntiin nähden eivät näyttäneet aivan epäitsekkäiltä.
"Ja tulitteko, herra Smithers, Lontooseen vartavasten ilmoittamaan minulle tätä asiaa? Minusta Teidän olisi ollut paljon parempi heti totella tätini ohjeita taikka mennä hänen luoksensa Fulhamiin ja neuvotella hänen kanssaan asiasta."
"Vaan ettekö huomaa, herra Titmarsh, että jos hän myy maatilansa, hän antaa rahat pois Broughille, ja jos Brough saa ne rahat, niin hän —"
"Antaa niille seitsemän prosenttia kolmen sijaan — siitä ei toki ole mitään vahinkoa."
"Mutta katsokaas, on olemassa jotakin, jota sanotaan vakuudeksi. Hän on äveriäs mies — hyvin äveriäs — perin kunnioitettava — epäämättömästi. Kerrassaan kunnioitettava. Mutta ken tietää? Saattaa sattua paniikki, ja silloin kaikki ne sadat yhtiöt, joissa hän on kiinni, kukistavat hänet. Epäilyttäviä huhuja liikkuu esimerkiksi Inkivääriolut-yhtiöstä, jonka johtaja Brough on. Baffinin lahden muhvi- ja kauluriyhtiön osakkeet ovat kovin alhaalla, ja sielläkin on Brough johtajana. Patenttipumppuyhtiön osakkeet 65:ssä, uusi osakkeitten jako, joka ei saa ostajia."
"Joutavia, herra Smithers! Eikö herra Broughilla ole viiden sadan tuhannen punnan arvosta osakkeita West Diddlesexissä, ja onko se heikossa tilassa? Kuka kehotti minun tätiäni panemaan rahansa tähän yritykseen, pyydän saada tietää?" Siinäpä oli mies satimessa.