Mr. Moody kävi Mr. Spurgeonin puheilla, vaan ei voinut saada häntä myöntymään Amerikassa käymään. Bristoliin hän myös matkusti. "Bristol", kirjoitti hän äidilleen, "on se paikka, johon Georg Müllerin suuret koulut orpolapsille ovat sijoitetut. Hänellä on viisitoista sataa lasta kodissaan, mutta hän ei milloinkaan pyydä keltään ihmiseltä penniäkään niiden ylläpidoksi. Hän kääntyy Jumalan puoleen, ja Jumala lähettää hänelle rahoja. On ihmeellistä nähdä, mitä Jumala voi rukousihmisen kautta vaikuttaa".
Ennen lähtöä New-Yorkista oli eräs ystävä mitä innokkaimmin neuvonut häntä, ettei hän jättäisi käymättä lähetyssaarnaajavanhuksen T:ri Duffin luona, sekä kehoittanut häntä tutustumaan T:ri Guthrie'n vaikutukseen Edinburgissa. Sinne suuntasi siis Mr. Moody matkansa. Alkuperäiset tarkoituksensa hän ei nähnyt toteutuvan, mutta sai sen sijaan tilaisuuden esiintyä eräänä iltana "Free Assembly Hall'issa", jossa hän tapasi monta etevää kristittyä.
Ainoa erityistä huomiota herättävä paikka, jossa Mr. Moody matkallaan kävi, oli Pariisi, johon hän viikon ajaksi läksi vaimoineen päästäkseen Englannin rasittavasta ilmanalasta. Hän käytti ajan kaupungin katselemiseen. Pariisin näyttely oli juuri silloin parhaillaan.
Hänen vaikutuksensa Englannin uskonnolliseen elämään sai pysyväisen merkityksen sen kautta, että hän järjesti samanlaiset puolipäivärukouskokoukset N.M.K.Y:n huoneustossa Aldersgate Street'illä kuin ne, joita Chicagossa pidettiin. "Olen lähettänyt sinulle kertomuksen niistä päivittäisistä rukouskokouksista, joita vihdoinkin täällä olen saanut toimeen", kirjoitti hän äidilleen. "Ne ovat saavuttaneet suurta menestystä, ja nyt aletaan samanlaisia pitämään eri osissa kaupunkia. Toivon, että niistä koituu paljon hyötyä. Niitä järjestetään myöskin eri osiin maata".
KYMMENES LUKU.
Mr. Moodyn ja Mr. Sankeyn ensimmäinen kohtaaminen.
Mr. Sankeyn ja Mr. Moodyn ensimmäisen kohtaamisen kertoi edellinen käydessään Philadelphiassa kohta sen perästä, kun maailma oli saanut tiedon siitä, että se oli kadottanut yhden suurimmista evankelistoistaan. Oli vuosi 1870, kun kaksi miestä matkusti Indianopolis nimiseen kaupunkiin, ollakseen läsnä siinä kansainvälisessä kokouksessa, jonka N.M.K.Y. sinne oli järjestänyt. Toinen niistä oli Dwight L. Moody, joka tuli Chicagosta; toinen Ira D. Sankey, jonka asuntopaikka oli Newcastle, Pa.
He olivat kuulleet toisistaan puhuttavan, vaan eivät milloinkaan olleet tavanneet. Moody oli jo jossain määrässä puhujana tunnettu, Sankey samoin kykynsä kautta laululla voittaa sieluja, vaan ei toisella enemmän kuin toisellakaan tässä tilaisuudessa ollut johtajien joukossa mitään huomattavaa sijaa. Sankey oli tähän aikaan valtion virkamiehenä Pennsylvaniassa, jossa hänellä siviliosastossa oli paikka 1500 dollarin vuotuisella palkalla. Hänen hengellinen vaikutuksensa oli siihen saakka rajoittunut siihen, mitä hän joutohetkinä ennätti toimia.
Sankey oli siksi paljon kuullut Moodysta, että hän oli utelijas näkemään ja kuulemaan häntä, ja kokoukseen tullessaan, rupesi hän heti tähystelemään ympärilleen, nähdäkseen nuorukaista Chicagosta. Saapuessaan musikaaliseen akatemiaan, jossa kokousta pidettiin, asettui hän istumaan lähellä alinta uloskäytävää. Hän odotti ja kuunteli tunnin ajan, mutta täytyi lähteä sieltä kuulematta edes sen henkilön nimeäkään mainittavan, jota hän tavoitti.
Harvat ihmiset näkyivät tuntevan Moodya persoonallisesti tai edes huhujakaan myöten. Sittemmin sai hän kuulla Moodyn istuneen aivan lähellä sitä paikkaa, jossa Sankey kokousta avattaessa oli. Kumpikaan heistä ei esiintynyt, sillä ohjelma käsitti vain enemmän tunnettuja nimiä.