Ei kummallakaan heistä ollut rahoja, ja asema oli kaikkea muuta kuin valoisa. Samassa löysi Moody taskustaan kirjeen, jonka hän ennen New-Yorkista lähtöä oli saanut, ja jonka hän oli unhoittanut avata. Hän repi kotelon auki ja silmäili sitä äkkiä katseillaan, jonka perästä hän kääntyi Sankeyn puoleen ja huudahti: "Sankey, Herra on avannut oven; tulemme viipymään".
Kirje oli eräältä henkilöltä Yorkissa, joka pyysi että Moody ja Sankey kävisivät siinä kaupungissa, jos tulisivat Englannissa käymään. Mutta eräs sähkösanoma Mr. George Bennett'iltä, Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen sihteeriltä, ilmoitti heille, että tämä kaupunki oli niin kylmä ja kuollut, että oli mahdoton toivoa siellä saada jalansijaa. Silloin ilmestyi kuvaava piirre Mr. Moodyn hengestä. Tämä masentava sähkösanoma, joka olisi peljästyttänyt kenen muun miehen tahansa ja sulkenut häneltä tien, sai Moodyn heti sähköteitse vastaamaan: "Tulen tänä iltana Yorkiin". Ja Yorkiin hän meni.
Mr. Bennetin tiedonanto tämän kaupungin hengellisestä välinpitämättömyydestä ei ollut liioiteltu. York oli kuollut ja kylmä. Siellä ei ollut mitään liikettä kansan keskuudessa, ei ketään, joka olisi lausunut näitä ristin ilmoittajia tervetulleiksi. Aivan hiljaisesti, ilman kaikkea melua ja liikettä, torviin toitottamatta, saavuttivat he päämääränsä ja valmistuivat kokouksiaan aloittamaan. Heikkouskoisina olisivat he kohta alussa kadottaneet rohkeutensa. Ainoa kehoitus, mikä tuli heidän osakseen, oli vastaus, jonka he saivat pyyntiinsä, että kirkkoja avattaisi heille seuraavaksi pyhäksi. Monien arvelujen ohella annettiin heille neljä kirkkoa käytettäväksi, nimittäin yksi baptisti-, yksi congregationalisti- ja kaksi methodistikirkkoa.
Heidän ensimmäinen kokouksensa sunnuntai aamupuolella pidettiin N.M.K.Y:n huoneustossa, ja oli siinä läsnä ainoastaan kahdeksan henkeä, mutta he tiesivät, ettei Herran läsnäolo ollut läsnäolijoiden luvusta riippuvainen, ja senvuoksi eivät he kadottaneet rohkeuttaan. Tämä harvalukuinen kokous oli alkuna laajalle leviävään ja ihmeelliseen liikkeesen, joka käsitti koko Suurbrittanian ja Irlannin, ja joka tempasi mukaansa ihmisiä joukottain, sekä kääntyneitä että kääntymättömiä. Sellaisista pienistä aluista johtuu usein mitä suurimpia seurauksia; sinapin siemen kehittyy puuksi, ja sen oksien alle rakentavat taivaan linnut pesänsä. Toisissa kokouksissa, joita tänä ensimmäisenä pyhänä pidettiin, oli lukuisammin kuulijoita, ja saatiinpa jo viikolla kokea hieman menestystäkin; mutta että York hengellisessä suhteessa kuului kylmän vyöhykkeen seutuihin, se saatiin tuskalla kokea.
Mr. Moody huomasi heti, että hänen tuli tähdätä saarnansa uskonnollisia tunnustajia kohti, voidakseen jos mahdollista herättää heitä unestaan. Heistä sanoi Mr. Bennet, että "he tarvitsivat melkein yhtä paljon herätystä kuin itse unikeot". Aivan varmaan eivät nämä evankelistat milloinkaan olleet niin kovissa koettelemuksissa ja niin vaarassa menettää rohkeuttansa kuin ensimmäisenä työskentelynsä aikana Yorkissa. Toisella viikolla rupesi totuus vaikuttamaan, ja yhdessä methodistikirkoista heräsi harrastus.
Ansaitsee ottaa huomioon syy, jonka nojalla Mr. Moody päivä päivältä voitti vaikutusalaa kansassa. Se johtui kokonaan hänen raamatunkeskusteluistaan ja raamatunselityksistään. Siitä huomasi heti, että hän oli mies, joka oli sanassa perehtynyt; tämä voitti kristittyjen myötätuntoisuuden ja veti ne hänen puolelleen. Esitelmät olivat erittäin yksinkertaiset ja asialliset, kosketellen evankeliumin ensimmäisiä perustotuuksia ja tunkivat suoraan kuulijoiden sydämiin.
Oli harvinainen näky nähdä ihmisten arkipäivinä raamatut kädessä menevän kirkkoihin, valmiina esitelmää seuraamaan. Ja omituista kyllä, sisällysluettelolla ja raamatunoppaalla varustettuja raamattuja ostettiin siinä määrässä, että kustantajien täytyi painattaa paljon suurempia painoksia, eivätkä sittenkään voineet tyydyttää tarvetta siihen aikaan, kun evankelistat matkustivat paikasta toiseen. Mitä tahansa muuta voidaan sanoa, niin syntyi kaikissa tapauksissa herätys raamatun lukemisen harrastukseen nähden.
Mr. Moody pani myös toimeen kyselykokouksia, joissa uskovaiset pääsisivät läheiseen tekemiseen sellaisten kanssa, jotka olivat hengelliselle opetukselle vastaanottavaisia ja halusivat tulla oikealle tielle johdetuiksi. Tämä oli uutta, ja kaiken uutuuden täytyy kestää taisteluja, miten hyvää se muuten lieneekin. Jos enkeli Gabriel tulisi taivaasta alas, niin pyytäisivät monet ihmiset nähdä hänen valtakirjaansa. Nämä kokoukset näyttäytyivät lopputulostensa kautta hyviksi, eikä kukaan voinut niitä vastaan mitään muistuttaa, paitsi niitä, jotka kaikkea kristillistä työtä moittivat.
Mr. Moody lopetti työskentelynsä Yorkissa kokopäiväkokouksella, jossa hän kullekin tunnille määräsi erityisen aineen erityisillä puhujilla. Uutuus tämänlaisessa kokouksessa herätti huomiota ja voitti ylipäänsä hyväksymistä kristittyjen joukossa, vaikka mainita täytyy, että suurin este työskentelylle Yorkissa oli tuo kriitillinen kylmyys ja välinpitämättömyys pastoreissa, joista moni piti evankelistoja toisten työalueelle tunkijoina, jotka kulkivat olematta lähetetyt. Mutta tämä kokous oli sopiva loppu sille työlle, joka oli tehty. Yksi tunti oli osoitettu tunnustukselle, yksi todistukselle, yksi äskenkääntyneille, että he saisivat tilaisuuden Kristusta tunnusteta, ja lopuksi oli yksi tunti omistettu Herran kuoleman muiston vietolle, jota useat pastorit johtivat, ja jossa tilaisuudessa m.m. Mr. Moody puhui.
"Jumalalle kiitos, että tunnen Mr. Moodyn", kirjoitti joku aika sitten pastori F. B. Meyer Lontoosta; "olen tuntenut hänen eräästä muistorikkaasta aamusta saakka v. 1873. Muistan vielä, miten hän nousi johtamaan ensimmäistä puolipäivärukouskokousta pienessä, huonosti valaistussa huoneessa Coney Street kadun varrella Yorkissa. Vähän hän silloin aavisti, että se oli mahtavan sadon kylvöjyvä, ja että liike oli syntymässä, joka muutaman kuukauden kuluttua oli saavuttava loistokohtansa Free Assembly Hallissa Edinburgissa, ja vihdoin Agricultural Hall'issa sekä kuninkaallisessa oopperahuoneessa Lontoossa. Se oli syntymäaika uusille käsityksille työstä, uusille työskentelytavoille, uusille inspirationeille ja toiveille".