Kääntyneiden luku nousi tuhansiin. Vaikein kysymys oli, mitä niiden kanssa oli tehtävä, miten nuo palautetut, eksyksissä olleet lampaat saataisi lammashuoneesen johdetuiksi, miten kristillisiä koteja heille saataisi hankituksi, ja miten heitä heidän uudessa elämässään oli tuettava. On helppo ymmärtää, mihin edesvastaukseen sielunpaimenet tällaisen herätyksen kautta joutuivat, ja ainoastaan heidän henkiset miehet voivat koota Mr. Moodyn työn hedelmät talteen.
Eräs väkevimpiä vastavaikutuksia Moodyn ja Sankeyn työlle Edinburgissa oli muuan kuuluisa uskottomuusseura. Joku määrä henkilöitä harjoitti järjestettyä vastustusta kristinuskoa vastaan ja tulivat tietysti suuresti häirityiksi, kun koko kaupunki sokeasti riensi evankeliumia kuulemaan. Seuran puheenjohtaja tuli eräänä iltana Mr. Moodyn kokoukseen ja meni kokouksen jälestä kyselyhuoneesen keskustelemaan. Kun Mr. Moody puhutteli häntä, otti hän tuiman muodon päälleen ja tahtoi ruveta väittelemään. Mr. Moody pidätti häntä hänen aikeessaan, hyvin tietäen, ettei toteennäyttämiset mihinkään lopputulokseen vie. Hän kysyi mieheltä, tahtoiko hän ruveta kristityksi. Hän vastasi kieltävästi ja sanoi, että hänellä oli kristityistä hyvin alhaiset ajatukset.
"Tahdotteko, että rukoilen kanssanne?" kysyi Mr. Moody.
"Voittehan koetella voimianne minun suhteeni", virkkoi toinen, "jos
Teillä on siihen halua, mutta minä luulen, että olen yhtä väkevä kuin
Tekin".
Mr. Moody lankesi polvilleen hänen viereensä ja rukoili hänen edestään. Merkillistä on, että tämä sama mies sittemmin yhtyi heihin ja hänen kanssaan seitsemäntoista muuta seuran jäsentä. Yksi niistä antautui myöhemmin evankelistaksi ja teki parastaan hävittääkseen sitä pahaa, jota hän ja hänen toverinsa olivat matkaansaaneet.
Mr. Moody kävi Glasgowissa v. 1872, mutta silloin ei siellä erinomaisempaa liikettä syntynyt. Kun hän tällä kertaa Mr. Sankeyn seurassa tuli Edinburgista sinne, oli tien avaamiseksi heille pidetty rukouskokouksia edeltäkäsin kokonaisen kuukauden ajan. He aloittivat kokouksensa 8 p. helmikuuta 1874. Suuret kansajoukot tulvailivat kuulemaan ja täyttivät monet suurimmista kirkoista. Eräässä aikaisemmassa kokouksessa saarnaajia varten, joka oli ohjelman laatimiseksi kokoonkutsuttu, nähtiin suureksi mielihyväksi saarnaajien presbyteriläisen kirkon kaikista eri suunnista, valtiokirkkokin siihen luettuna, yhdessä muiden kanssa, joilla ei ollut presbyteriläistä uskonoppia, istuvan samalla lavalla ja siten esittävän ihanan kuvan hengen yhteydestä.
Sellainen kyky oli Mr. Moodylla yhdistää kristityt kaikista tunnuskunnista ja koota ne yhdeksi ainoaksi suureksi työvoimaksi. Kun evankelistat saapuivat Glasgowiin, oli kaikki valmiina ja he ennustivat, että suuri siunaus oli tuleva. Kaikenlaisia kokouksia pidettiin kaikille eri kansaluokille, ja järjestetty koe pantiin toimeen tarkoituksella saavuttaa jokainen ihminen kaupungissa. Ihmisiä tulvaili ympäristöistä kaupunkiin ja palasivat kertomaan, mitä suuria töitä Herra teki. Kerran oli viisi nuorta miestä muutamissa kokouksissa läsnä ja palasivat sitten kaukaisiin koteihinsa, missä heti suuri innostus syttyi sen johdosta, mitä he kertoivat.
Huomattava piirre Glasgow-kokouksissa oli sinne saapuneiden esirukousanomusten paljous. Anomuksia saapui henkilöiltä kaikilta maailman ääriltä — Kanadasta, Yhdysvalloista, Australiasta ja aina Uudesta Seelannista asti. Eräskin kirje saapui muutamalta nuorelta mieheltä Uudessa Seelannissa, joka kertoi, että esirukous hänen puolestaan oli kuultu ja että hän nyt oli ratsastanut sataviisikymmentä penikulmaa (engl.) lähettääkseen vanhemmilleen kirjeen, jossa hän heiltä onnettoman epäsovun jälkeen etsi sovintoa.
Vapaailmakokouksia pidettiin eri paikoilla, ja miehet työmekoissaan ruoka-astiat kädessä pysähtyivät innokkaasti kuuntelemaan. Näihin kokouksiin otti N.M.K.Y. tehokkaasti osaa. Lapsiakaan ei unhoitettu; heille pidettiin erityisiä jumalanpalveluksia ja niissä oli suuret paljoudet lapsia läsnä. Mr. Moody oli erinomaisessa suosiossa alhaisemman kansan keskuudessa. Eräässä suuressa laivaveistämössä allekirjoitti viisisataa miestä kutsun hänelle tulemaan päivällistunnilla heille kokousta pitämään. Siitä seurasi rukouskokous samassa paikassa, johon monet veistämön kahdesta tuhannesta työmiehestä otti osaa. Jumalanpalveluksia varten harjoitetun vakinaisen lauluköörin jäseniä kävi joka päivä laulamassa heille.
Näin edistyi työ jotenkin samoin, kuin se muillakin paikkakunnilla oli menestynyt — samat valmistukset, sama yksimielisyys uskovaisissa, samat suunnattomat joukot, yhteisen sisällisen vaiston vetäminä, sama vakava saarna, samat Mr. Sankeyn laulamat liikuttavat laulut, samat jälkikokoukset ja yhtäläiset lopputulokset. Nuorten miesten ja naisten yhdistykset menivät ulos kaduille ja kujille ja kokosivat joukottain sellaisia, jotka ikänsä ovat eläneet kirkon varjossa ja kuitenkin harvoin, tuskinpa koskaan, ovat sen kynnyksen poikki astuneet. Vaikutus ulottui kaikkiin kansaluokkiin ja siitä oli vain yksi mielipide olemassa. Kenkään ei epäillyt sitä, että se oli oikeata, että sen perusvaikuttimet olivat jalot ja että sillä oli pysyväinen merkitys kaupungin, vieläpä koko Skottlannin hengellisessä elämässä.