Muutamat suoranaiset lopputulokset tästä käynnistä Englannissa voidaan supistaa seuraavaan lausuntoon: Tuhannet kääntymättömät ja tuhannet luopiot johdettiin lähempään tekemiseen Jumalan kanssa. Lähetysinto heräsi, joka sittemmin ei koskaan ole sammunut. Suuri lukumäärä kaupunginlähetyksiä ja muita toimivia yhdistyksiä perustettiin. Opinkäsitteiden eroitus lakkasi suuressa määrässä. Pastorit eri tunnuskunnista tulivat vedetyiksi yhteiselle lavalle, josta pelastusta syntisille ilmoitettiin. Raamatut avattiin jälleen ja raamatuntutkiminen sai uuden herätyksen. Vanhat ennakkoluulot hävisivät. Uutta elämää vuosi kaikkiin kristillisiin työskentelytapoihin. Minkäänlaisia uusia suuntia ei koetettu perustaa, vaan kääntyneet jätettiin jo olevien kirkkokuntien huostaan Jumalan sanan mukaan hoidettaviksi ja johdettaviksi. Laululle alettiin antaa sille kuuluva merkitys jumalanpalveluksessa. Shaftesburyn kreivi lausui kerran, että vaikk'ei Mr. Sankey olisi tehnyt jäitään muuta, kuin opettanut laulun "Pysykää kalliolla", niin olisi hän sittenkin tuottanut Englannille arvaamattoman suuren hyödyn. "Aina siitä kun Mr. Moody ensi kerran tuli tänne 23 vuotta sitten", kirjoitti muuan etevä skottlantilainen pastori 1896, "on tuo amerikkalainen saarnaaja ollut täällä tervetullut vieras".
New York Tribune lausuu eräässä pääkirjoituksessaan heidän menestyksestään Englannissa:
"Moodyn ja Sankeyn rehellisyydestä voi löytyä vain yksi mielipide. He eivät ole affäärimiehiä eikä myöskään pettureita". Tuo vanhoillaan-olija Englanti, joka moitti sekä heidän työtään että menettelytapaansa, piti heitä kuukausmääriä ankarasti arvostelevien katseittensa alaisina, vaan ei voinut keksiä heissä ainoatakaan väärää vaikutusta.
Kun Mr. Moody muutamia viikkoja oli oleskellut ystävien luona Wales-maakunnassa, jossa hän silloin tällöin piti jonkun esitelmän, piti hän jäähyväissaarnansa Liverpoolissa 3 p. elokuuta 1875 ja läksi seuraavana päivänä Amerikaan. Hänen päämääränsä voittaa kymmenentuhatta sielua Kristukselle, joka monen mielestä tuntui kuin unennäöltä, oli enemmän kuin toteutunut, ja jos sanomme, että kymmenen kertaa mainittu lukumäärä oli saatettu uuden elämän omistukseen, niin pääsemme totuutta lähemmäksi.
NELJÄSTOISTA LUKU.
Moody- ja Sankey-laulukirjojen synty.
Toinen piirre Mr. Moodyn väsymättömyydestä ja uskonlujuudesta on Moody- ja Sankey-laulukirjojen synty. Se suuri tehtävä, mikä näillä kirjoilla on senkautta ollut, että niistä ei ainoastaan ole laulettu evankeliumin ilo miljoonien sydämmiin, vaan ovat myöskin olleet suurten kasvatus- ja raamatunopetuslaitosten syntyyn syynä, kuuluu uskonnon ja kaupan romantiikkaan.
Kun Mr. Moody ja Mr. Sankey tulivat Englantiin, huomasivat he, että kirkoissa käytettiin eräänlaisia, tarkoitukseensa sopimattomia laulukirjoja, aivan toisenlaisia kuin ne, joihin he itse olivat tottuneet. Mr. Sankey saattoi tosin laulaa soololaulajaan, mutta jotta seurakunta voisi lauluun yhtyä, oli välttämätöintä hankkia amerikkalainen laulukirja.
Mutta kustantajaa ei löydetty, joka olisi uskaltanut asiaan ryhtyä. Rahallisessa suhteessa ei yritys näyttänyt lupaavalta. Mr. Sankey ei luullut, että se onnistuisi. Rouva Moodynkin usko petti. Mr. Moody oli siis aivan yksin, mutta arvelematta painatti hän laulukirjan omalla edesvastuullaan ja omalla kustannuksellaan. Kaikki hänen jäljellä olevat rahansa (noin 20 puntaa) meni pienen tekstipainoksen painattamiseen. Niitä myytiin sitte kokouksissa yhdestä pennysta kappale.
Vähässä ajassa myytiin painos loppuun. Nyt ilmestyi heti kustantaja, joka uskalsi tarjoutua toista painosta painattamaan ja sitoutui sitäpaitsi maksamaan runsaan tekijäpalkkion. Mr. Moody hyväksyi ehdotuksen, koska hän siten arveli osan niistä kulungeista tulevan kuitatuiksi, joista hän persoonallisesti oli edesvastuun alainen. Niin suuri oli yhä kasvava harrastus, ettei tekijäpalkkiota paljo muistettukaan, vaan rahat jätettiin kasvamaan. Ennen pitkää heräsi kysymys, mitä sillä summalla, joka Moodylle kuului, oli tehtävä.