Minä kehoitan nuoria miehiä olemaan raittiit. Harjoittakaa itseänne jumalisuudessa; juoskaa kiistaradalla Paavalin neuvon mukaan: "Katsoen Jeesukseen"; tuottakaa vaikuttimenne ja voimanne suoraan häneltä.
Minä neuvon nuoria naisia suureen kohtuuteen. Teidän vaikutusalanne ei kenties ole yleinen; se ei useinkaan ole niin laaja; kaunistakaa Jumalan ja Vapahtajanne oppia kodissa. Muistakaa vain tämä: "Minun on vain etsittävä Jeesuksen mielisuosiota". Ja antakaa pukunne olla niin yksinkertaisen, kuin tiedätte Herran tahtovan; olkoon käytöksenne niin kaino, että se kelpaa hänelle.
"Ja teidän kaikkien edestä, joiden keskellä me olemme työskennelleet, on rukouksemme, että teidän rakkautenne enemmän ja enemmän yltäkylläiseksi tulisi kaikkinaisessa tuntemisessa ja ymmärryksessä, että te koettelisitte, mikä paras olisi, ja olisitte vilpittömät, ei kellekään pahennukseksi Kristuksen päivään asti, täytetyt vanhurskauden hedelmillä, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta teissä tapahtuvat, Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi".
Kerran pidettiin valvonta-yö, joka kaikkiin läsnäolijoihin teki syvän vaikutuksen. Kun lähestyttiin keskiyötä, pani Mr. Moody toimeen jotakin uutta, joka valtavasti vaikutti. "Sunday School Times" kertoo siitä seuraavasti:
Vuoden viimeinen hetki oli edessä. Kirkko oli täpösen täynnä. Kaksitoista tuhatta henkeä istui hartaasti kuunnellen evankelistaa. Mr. Moody oli lopettanut saarnansa tekstin johdosta: "Kuinka kauvan te onnutte molemmin puolin? Jos Herra on Jumala, niin seuratkaa häntä, mutta jos Baal on, niin seuratkaa häntä". Sanat olivat tunkeneet syvästi monen sydämeen, jotka nyt odottivat persoonallisia neuvoja, tai jotka olivat syntiensä raskauttamia. Tavallista kyselykokousta ei tällä kertaa voitu pitää, sillä jumalanpalveluksen piti jatkua uuden vuoden alkuun asti.
Mr. Moody lausui: "Teitä näkyy kyselykokoukset aina huvittavan. Minä näen usein muutamien teistä seisovan ja katselevan ovista sisälle nähdäksenne, mitä siellä tapahtuu. Toiset teistä ovat olleet sisällä. Jotkut teistä haluaisivat tänä iltana päästä sinne, mutta me emme nyt ole tilaisuudessa pitämään sellaista kokousta. Senvuoksi ehdotan, että teemme koko tästä kokouksesta kyselykokouksen. Täällä on pastori, T:ri Plumer Etelä-Karolinasta. Hän on seitsemänkymmentä neljä vuotta vanha. Hän on elänyt neljä vuotta enemmän kuin hänellä korkeintaan olisi oikeus elää. Viisikymmentä viisi vuotta on hän istunut Jeesuksen jalkain juuressa. Minä, pyydän häntä istumaan todistajien paikalle, ja sitte tahdon teidän kaikkien kuullen kysellä häntä tarkasti. T:ri Plumer, olkaa hyvä ja astukaa saarnalavalle!"
Tuo vanha, kunnioitusta herättävä kirkkoherra patriarkaalisella ulkomuodollaan nousi ja meni horjuvin askelin tuon suuren kuulijajoukon eteen. Hän tervehti odottavaa kuulijakuntaa seitsemännelläkymmenellä kolmannella psalmilla. Omalla, erikoisella tavallaan asetti Mr. Moody hänelle kysymyksen toisensa jälkeen. Jokainen sana vastauksissa lausuttiin selvästi ja syvällä tunteella, ikäänkuin sen suuren edesvastauksen tunnossa, joka lepäsi hänen päällään, kun hän täten Herrastaan todisti.
Se oli liikuttava jumalanpalvelus. Monet läsnäolijoista tunsivat itse olevansa ikäänkuin kysyjän asemassa, ja odottivat vastausta, niinkuin henki olisi ollut kysymyksessä. Tällöin tuntui, ikäänkuin Jumalan ennustus viimeisten päivien suhteen olisi toteutunut: "Ja minä annan kahden todistajani profeteerata". Heidän puheensa ja saarnansa ei ollut korkeissa sanoissa ihmisviisauden jälkeen, vaan Hengen ja voiman osoituksissa.
Niinkuin muuallakin oli ollut tapana, piti Mr. Moody Philadelphiassakin suuren kristillisen konferensin, jossa enemmän kuin tuhannen pappia ja suunnaton joukko ihmisiä oli läsnä. Kaikenlaatuiset henkilöt, yksin katolilaisetkin, yhtyivät pidettyjä jumalanpalveluksia kiittämään, aikaansaatua hyvää ylistämään. Mr. Moodyn hyvästijättökokoukseen jaettiin kolmelle tuhannelle äskenkääntyneelle sisäänpääsypilettejä. Hänen viimeisen saarnansa aineena oli sana "kelvollinen". Hän lausui m.m.:
"Olen kauan sitten lakannut itseeni luottamasta. Ainoa turvani on Kristus. Parempia miehiä ja naisia, kuin meistä täällä yksikään, on langennut. David oli ollut Jumalan kuninkaana kaksikymmentä vuotta, ja sittenkin hän lankesi. Valvo edeskinpäin aina hautaan asti. Jos sinä paisut ja tulet itserakkaaksi kuvitellen mielessäsi, että olet itsestäsi kyllin voimakas taistelemaan vastusten läpi, niin tulet pian lankeemaan. Muista Jes. 41: 10: 'Minä vahvistan sinun, minä autan myös sinua, ja tuen myös sinua minun vanhurskauteni oikealla kädellä'. Ahkeroitse enemmän sitä, että Jumala pitää sinusta kiinni, kuin että sinä pidät Jumalasta. Pane kätesi Jumalan käteen ja sano: Pidä minua! Löytyy kaksi elämää, joita kristityn tulee elää: Ensiksi, elämä Jumalan yhteydessä; toiseksi, elämä maailman edessä. Katso, että sisäänpäinkäännetty elämä, joka tunkee pinnan alle ja juurtuu Jumalaan, tulee oikein eletyksi, niin ulkonainen elämä menee itsestään. Meillä on yllin kyllin pintapuolisia kristittyjä. Ne ovat puiden kaltaisia, jotka ovat juurtuneet ohueen maakerrokseen tai vuoren kukkulalle. Myrsky tulee, ja ne kaatuvat. Etsi syvälle juurtunutta sisällistä elämää, ei pintapuolista elämää. Olin hiljattain Floridassa. Siellä on ollut erittäin kuiva aika, moneen kuukauteen ei lainkaan ole satanut. Mutta appelsiinipuut olivat niin mehevän näköisiä, että kysyin mistä se johtui. 'Appelsiinipuulla nähkääs', lausui muuan mies, 'on sydänjuuri, joka tunkee suoraan alespäin, kunnes se saavuttaa veden!' Niin tulee sinunkin tunkea. Perusta syvälle. Jos niin teet, niin ei tarvitse peljätä, että lankeisit".