ANTONIUS.
Ei, kyyhkyni! — Eros! Asuni, Eros!
(Eros tulee, tuoden asun.)
No, poika, ylleni nyt haarniska!
Jos onnetar ei tänään meitä suosi,
On syynä uhkamme. — No!
CLEOPATRA.
Suo mun auttaa.
Mihinkä tää?
ANTONIUS.
Oi, älä! Sydäntäni
Vain varustele. — Väärin! Noin, kas noin!
CLEOPATRA.
Ei, anna minun. — Nyt se kelpaa.
ANTONIUS.
Hyv' on.
Nyt meill' on onni. — Näetkös, poikaseni?
Nyt varustaudu itse.
EROS.
Heti, herra.
CLEOPATRA.
Ovatko soljet hyvin?
ANTONIUS.
Oivast' aivan.
Ken nämä aukoo, ennenkuin sen itse
Leponi tähden suon, saa tuta myrskyn. —
Haperrat, Eros; kuningatar paremp'
On asemies kuin sinä. Joutuun! — Armas,
Jos tänään taisteluni näkisit ja
Kuninkaan ammattia ymmärtäisit,
Näkisit taitoniekan! —
(Aseisiin puettu soturi tulee.)
Terve, uros!
Soturin tiedät tehtävän, se näkyy:
Varahin mielityöhön herätään
Ja ilon siihen käydään.
SOTAMIES.
Tuhansia,
Vaikk' aikaist' onkin, rautapuku yllä
Teit' oottaa satamassa.
(Ilohuutoja ja torventoitauksia.)
(Päälliköitä ja sotureita tulee.)