ANTONIUS.
Jos sinä arpinesi taannoin oisit
Maataisteluun mua taivuttanut!
SOTAMIES.
Silloin
Nuo vilpistyneet kuninkaat ja tuokin
Tään-aamullinen luopio sua yhä
Kannoilla seurais.
ANTONIUS.
Ken se luopio?
SOTAMIES.
Ken?
Mies kaikkein lähin. Huuda: »Enobarbus!»,
Niin hän ei sua kuule, taikka vastaa
Leiristä Caesarin: »En ole sinun».
ANTONIUS.
Haa! Mitä?
SOTAMIES.
Niin, hän Caesarin on mies.
EROS.
Mut kirstujaan ja aarteitaan ei vienyt
Hän mukanaan.
ANTONIUS.
Vai luopunut?
SOTAMIES.
Niin aivan.
ANTONIUS.
Lähetä aarteet, Eros, miehen jälkeen;
Kuuletko? Pienintäkään et saa jättää.
Kirjoita — itse kirjoitan ma alle —
Jäähyväiset ja tervehdykset. Toivon —
Niin sano — ett'ei hällä enää koskaan
Ois syytä vaihtaa herraa. — Kohtaloni
Rehellisetkin turmelee. Oh! — Joutuun! —
Enobarbus!