ENOBARBUS.
Todista puolestani, armas kuu,
Kun pettureista inhottava muisto
Jää maailmaan, ett' Enobarbus raukka
Sinulle työnsä katui.
1 SOTAMIES.
Enobarbus!
2 SOTAMIES. Vait! Lisää kuulkaamme.
ENOBARBUS.
Sa, raskaan mielen ylin valtias,
Yön myrkkyist' usvaa päälleni nyt seulo,
Ett' elämä, tuo tahdon vastustaja,
Minusta luopuis! Sydämmeni murskaa
Piikovaan rikokseeni! Rauetkoon se,
Surusta kuivuneena, tomuksi
Pahoine mietteinensä! Oi, Antonius,
Jalompi kuin mun ilkityöni halpa,
Anteeksi omast' anna puolestasi,
Mut mailma kirjoihinsa minut pankoon
Vain luopioiden, pettureiden joukkoon!
Antonius! Oi, Antonius!
(Kuolee.)
2 SOTAMIES. Puhutella Pitääpi häntä.
1 SOTAMIES.
Niinpä niinkin; saattaa
Puheensa Caesaria koskea.
3 SOTAMIES. Niin oikein. Mutta hän on nukuksissa.
1 SOTAMIES.
Pikemmin taineissaan; noin häijy rukous
Ei hevin unta tuo.
2 SOTAMIES.
Lähemmä tulkaa.