IRAS.
Oi, valtaemäntä!
CHARMIANA.
Cleopatra!
Voi, kuningatar, sinä olet vanki!
CLEOPATRA.
Pian, pian, kädet!
(Paljastaa tikarin.)
PROCULEJUS.
Seis, seis, arvo rouva!
(Pidättää häntä ja riisuu häneltä aseen.)
Moist' älkää pilaa tehkö! Emme pettää,
Vaan pelastaa teit' aiomme.
CLEOPATRA.
Ei suoda
Siis kuollakaan! Se hoiva koirallakin.
PROCULEJUS.
Caesarin hyvyys loukkaantuu, jos noin te
Itsenne turmelette, Cleopatra.
Maailma hänen jaloutensa nähköön;
Sit' estäis kuolonne.
CLEOPATRA.
Miss' olet, kuolo?
Oi, tule, tule, kuningatar ota;
Hän vastaa monta imevää ja loista!
PROCULEJUS.
Mieltänne malttakaa.
CLEOPATRA.
En syö, en juo,
Ja jos on kerran tyhjä puhe tarpeen,
En myöskään nuku. Tämän tomumajan
Ma kaadan, tehköön Caesar, minkä voi.
Mies, tiedä, herras hoviss' ei mua koskaan
Kahleissa nähdä; typerän Octavian
Ei kaino silmä moittimaan mua pääse.
Mua hurraall' ilmahanko nostettaisi
Räyhäävän Rooman roskan nähtäväksi?
Egyptiss' ennen hautamajanani
Ojanne olkoon; ennen Niilin mutaan
Mun syöskööt alastonna, vesitoukkain
Kaluta kauheaksi; ennen tehkööt
Korkeimman pyramiidin hirsipuuksi
Ja kahleilla mun siihen hirttäkööt!