DOLABELLA.
Rouva,
Se imperaator' ompi.
(Cleopatra polvistuu.)
CAESAR.
Nouskaa, pyydän.
Ei polven notkistusta! Nouse, nouse,
Egyptin valtias!
CLEOPATRA.
Siis jumalten se
On tahto. Herraani ja voittajaani
Totella täytyy mun.
CAESAR.
Pois arka huoli!
Vääryytenne, vaikk' onkin verihimme
Se kirjoitettu, sallimuksen työnä
Pidämme vain.
CLEOPATRA.
Maailman valtaherra,
En niin voi ajaa asiaani, että
Sen puhtaaks saisin. Myönnän, että mua
On haitannut se hairaus, jok' on usein
Häväissyt sukupuoltani.
CAESAR.
Cleopatra,
Pikemmin liennämme kuin suurennamme.
Jos hankkeisiimme mukautte, jotka
On teitä kohtaan suopeat, niin hyödyn
Vaihdosta saatte. Mut jos julmuudesta
Mua syytätte, niinkuin Antonius teki.
Niin hyvist' aikeistani tyhjäks jäätte,
Lapsenne syöksette myös perikatoon,
Jonk' estäisin, jos minuun turvaisitte.
Nyt voinen mennä.
CLEOPATRA.
Halki mailman menkää;
Sen voitte, se on teidän. Meidät saatte,
Kuin mitkä kilvet taikka voittomerkit.
Ripustaa mihin mielitte. Kas, tässä —
(Antaa Caesarille paperin.)
CAESAR.
Mua neuvoihinne kaikess' ottakaa.