CHARMIANA.
Kyllä, rouva.
(Dolabella palajaa.)
DOLABELLA.
Miss' emäntäsi?
CHARMIANA.
Tuossa.
(Menee.)
CLEOPATRA.
Dolabella!
DOLABELLA.
Lupasin tulla, rouva, käskystänne,
Ja sitä kuulen niinkuin jumalaani.
Nyt tietkää, että Syyrian kautta Caesar
On kulkeva ja kolme päivää eeltä
On teidän lähtö lapsinenne matkaan.
Sanoma hyödyks olkoon; lupaukseni
Ja tahtonne ma täytin.
CLEOPATRA.
Olen aina
Velallisenne.
DOLABELLA.
Minä palvelijanne.
Hyvästi, kuningatar! Caesar vartoo.
CLEOPATRA.
Hyvästi! Kiitos! —
(Dolabella menee.)
Mitä sanot, Iras?
Egyptin tanssinukkina nyt meitä
Roomassa näytellään; käsityöläis-orjat,
Kädessä paljat, tuumapaut ja vyöllä
Likaiset nahat, nostavat meit' ilmaan;
Inhasta ravinnosta haiskahtava,
Sakea hengen höyry meidät peittää,
Ja niellä saamme heidän löyhkiänsä.