(Ääniä ulkoa.) Tietä Caesarille!
(Caesar palajaa seurueineen.)
DOLABELLA.
Oi, herra! Liian totta ennustitte;
Se, mitä varoitte, on tapahtunut.
CAESAR.
Lopussa jaloin! Hankkeemme hän arvas,
Ja valtiaana omaa tietään kulki. —
Mitenkä kuolivat? En näe verta.
DOLABELLA.
Ken täällä viimeks oli?
1 VAHTIMIES.
Halpa maamies.
Joll' oli viikunoita; tuoss' on vasu.
CAESAR.
Siis myrkkyä!
1 VAHTIMIES.
Oi. Caesar, äsken vielä
Charmiana eli, seisoi tuossa, haastoi
Ja valtiatar-vainajansa kruunun
Asetti kuntoon; vapisi ja värjyi.
Ja kaatui äkisti.
CAESAR.
Oi, jalo heikkous!
Näkyisi turpous, jos kuolon syynä
Ois myrkky; vaan hän näyttää, niinkuin nukkuis
Ja niinkuin vielä uuden Antonion
Ihainsa tenhoverkkoon pyytää tahtois.
DOLABELLA.
Kas, rinnassa on tuossa verinyplä,
Jok' ompi hiukan turvonnut, ja samoin
On käsivarressa.