Aleksandria. Huone Cleopatran hovilinnassa.
(Demetrius ja Philo tulevat.)
PHILO.
Tuo päällikkömme lemmenhurma yltyy
Jo määrättömiin. Ylväs silmä, joka
Välähti taajaa sotarintaa pitkin
Kuin pantsaroittu Mars, nyt luo ja kiintää
Katseensa jumaloivan hartauden
Kellervän tummaan otsaan. Sankar'sydän,
Jok' ottelujen pauhinassa särki
Sopansa paulat, miehuutensa kieltää
Ja viuhkana nyt vain ja palkehena
Himoja mustalaisen jäähdyttää.
Kas, tuossa ovat!
(Torventoitauksia. Antonius ja Cleopatra seurueineen
tulevat; kuohilaat leyhyttelevät viuhkoilla Cleopatraa.)
Tarkkaa vain, niin näet,
Kuin maailman on kolmas pylväs tullut
Narriksi porton; katso vain ja huomaa!
CLEOPATRA.
Tää lempeäkö? Sano siis sen määrä.
ANTONIUS.
Vaivainen lemmestään voi laskun tehdä.
CLEOPATRA.
Min' asetan sun lemmellesi määrän.
ANTONIUS.
Luo ensin uusi maa ja uusi taivas.
(Palvelija tulee.)
PALVELIJA.
Roomasta uutisia!