ANTONIUS.
Teitä, Lepidus,
Seuraamme toivon.
LEPIDUS.
Arvoisa Antonius,
Ei sairauskaan pidättää mua voisi.
(Torventoitauksia. Caesar, Antonius ja Lepidus menevät.)
MAECENAS.
Terve tuloa Egyptistä, herraseni!
ENOBARBUS. Caesarin sydämmen puolikas, arvoisa Maecenas. — Kunnian-arvoinen ystäväni, Agrippa!
AGRIPPA.
Kelpo Enobarbus!
MAECENAS. Meillä on syytä iloita, että kaikki on niin hyvin selviytynyt. Te voitte hyvin Egyptissä?
ENOBARBUS. Kyllä. Nukuimme niin, että päivä tuli hämilleen, ja joimme niin, että yöstä tuli päivä.
MAECENAS. Kahdeksan kokonaisen villisian paistia suurukseksi kahdelletoista hengelle ainoastaan, onko se totta?
ENOBARBUS. Se oli vain niinkuin kärpänen härkäsen suhteen; oli meillä siellä paljoa hirvittävämpiäkin laitoksia, joita kyllä kelpasi katsella.