ANTONIUS.
Niin on, ja sen kyyneleet ovat kosteat.
CAESAR.
Tyytyykö hän tuohon selitykseen?
ANTONIUS. Kyllä, kaikkien niiden maljojen jälkeen, joita Pompejus on hänen juottanut; muuten hän on täydellinen epikuurolainen.
POMPEJUS (syrjään Menaalle).
He, mene hirteen! Moista puhut mulle!
Tee, niinkuin käskin. — Missä särkkäni?
MENAS (syrjään).
Jos ansioni vuoks mua tahdot kuulla,
Niin nouse pois.
POMPEJUS.
Olethan hullu. Mitä?
(Käyvät syrjään.)
MENAS.
Ain' onnellesi lakkia ma nostin.
POMPEJUS.
Niin, uskollinen olit palvelija.
Mut asias? — Iloitkaa, hyvät herrat.
ANTONIUS.
Lepidus, vaivut; juoksuhiekkaa karta!