CAESAR.
Siis hänkään pyyntööns' ei saa suostumusta.
(Octavia tulee seurueineen.)
OCTAVIA.
Oi, terve, herra! Terve, suuri Caesar!
CAESAR.
Oi, ett'en sanoisi sua hyljätyksi!
OCTAVIA.
Et siksi sanonut, ei liioin syytä.
CAESAR.
Miks sitten tänne hiivit noin? Et tule
Kuin sisko Caesarin. Antonion vaimon
Pitäisi saatton' olla sotajoukko
Ja ratsuin hirnun hänen tuloansa
Ennalta ilmoittaa; puut kansaa täynnä
Tien varsill' olla; itse odotuksen
Hivua ikävästä; taivaan kattoon
Pitäisi kansantungon pyörtämänä
Pölynkin nousta. Nyt kuin torityttö
Sa Roomaan tulet, ja näin estit meitä
Osoittamasta sulle rakkauttamme,
Jot' usein epäillään, jos ei se näy.
Meritse oisimme ja maitse tulleet
Sua vastaan, paikka paikalt' ylentäen
Komeutta tuliaisten.
OCTAVIA.
Veli hyvä,
Pakost' en tullut näin, vaan omin ehdoin.
Antonius, puolisoni, kuullessansa
Sun varusteistas, kuiskasi ne minun,
Surevan, korvaan; silloin pyysin lupaa
Matkustaa tänne.
CAESAR.
Jonka heti saitkin,
Kun esteeks olit hänen himoillensa.
OCTAVIA.
Noin älä puhu!
CAESAR.
Silmin häntä seuraan,
ja hänen töitään mulle tuuli kertoo.
Miss' on hän nyt?