Ensimmäinen kohtaus.
Caesarin leiri Aleksandrian luona.
(Caesar, lukien kirjettä, Agrippa, Maecenas ynnä muita tulee.)
CAESAR.
Pojaksi kutsuu, sättii, niinkuin hällä
Ois voimaa minut pois Egyptist' ajaa;
Raipoilla pieksee airuttani; vaatii
Mua miekkasille: Caesar ja Antonius!
Haa, vanha mässäri! Jos mieli kuolla,
On monta muuta tapaa; minä nauran
Vain hänen vaateilleen.
MAECENAS.
Oi, Caesar, muista:
Kun moinen valta-eläin raivoon yltyy,
On saalis taattu. Hengen aikaa hälle
Äl' anna; vimmaans' eduksesi käytä;
Ei ole kiukku koskaan varoillansa.
CAESAR.
Vie tieto päälliköille, että huomenn'
On monist' otteluista viimeinen.
Antoniota äsken palvelleita
On meidän armeijassa tarpeeks asti
Vangitsemahan häntä. Käske se.
Väkemme kestitse; on varaa meillä;
Se on sen ansainnut. — Antonius parka!
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Aleksandria. Huone hovilinnassa.
(Antonius, CLeopatra, Enobarbus. Charmiana, Iras,
Alexas ja muita tulee.)
ANTONIUS.
Tapella kanssani ei tahdo?
ENOBARBUS.
Ei.