(Kolmas palvelija palajaa.)
3 PALVELIJA. Kuulkaas, lurjukset, minä tiedän uutisia; uutisia, te roistot.
1 ja 2 PALVELIJA. Mitä? Mitä? Anna kuulla!
3 PALVELIJA. En nyt tahtoisi olla roomalainen, vaikka koko maailman saisin; ennemmin olisin vaikka kadotuksen oma.
1 ja 2 PALVELIJA. Miksi niin? Miksi niin?
3 PALVELIJA.
Niin, täällä on se mies, joka aina on päällikköämme löylyttänyt, —
Cajus Marcius.
1 PALVELIJA. Sanotko: löylyttänyt päällikköämme?
3 PALVELIJA. En sano: löylyttänyt päällikköämme; mutta aina hän on vetänyt hänelle vertoja.
2 PALVELIJA. No niin, olemmehan ystäviä ja kumppaneita; hän oli aina hänestä liian tanakka, olen kuullut hänen itsensä sen sanovan.
1 PALVELIJA.
Niin, niin, totta kyllä, hän oli hänestä vähän niinkuin liian tanakka:
Coriolin edustalla hän noputti ja koputti häntä kuin vatkulia.