SICINIUS.
Ja yksinvaltaa
Yksistään itselleen.
BRUTUS.
En sitä luule.
SICINIUS.
Sen olisimme, kaikkein suruks, nähneet,
Jos olisi hän konsuliksi päässyt.
BRUTUS.
Mut jumalat sen estivät, ja Rooma
Levossa on ja turvass' ilman häntä.
(Aediili tulee.)
AEDIILI.
Tribuunit hyvät, orja tuolla, jonka
Otimme kiinni, kertoo volskilaisten
Karanneen kaksin joukoin Rooman maahan,
Hävittäen julmimmalla sotaraivoll'
Edestään kaikki.
MENENIUS.
Aufidius se siellä,
Kuullessaan, ett' on maanpaossa Marcius
Taas näyttää maailmalle sarviansa;
Kun Marcius Roomass' oli, kuorestaan ne
Ei pilkistellä tohtineet.
SICINIUS.
Mitä te Marciosta pakisette?
BRUTUS.
Se valhehtija pieskää! — Mahdotonta!
Ei tohdi volskilaiset rauhaa sortaa.
MENENIUS.
Ei tohdi! Tiedän, että tohtivat he;
Eläissäni sen kolmast' olen nähnyt.
Mut ennenkuin te miestä rankaisette,
Kysykää, mist' on tietonsa hän saanut;
Pieksette muuten kenties airuttanne,
Ja lyötte vakojaa, jok' uhkaavasta
Varoittaa teitä vaarasta.