SICINIUS.
Sopumielin
Olemme tulleetkin; ja sydämmemme
Se kunnioittaa mielellään ja puoltaa
Tän istuntomme esinettä.
BRUTUS.
Niin,
Ja vielä mieluisemmin, jos hän tahtois
Parempaa kansast' ajatella vasta
Kuin tähän saakka.
MENENIUS.
Se ei kuulu tähän.
Parempi olla vaiti. Tahdotteko
Cominiota kuulla?
BRUTUS.
Mielist' aivan.
Varoitukseni tok' on sattuvampi
Kuin teidän nuhteenne.
MENENIUS.
Hän lempii kansaa. —
Vai vierekkäinkö pitäis heidän maata? —
Cominius, puhukaa!
(Coriolanus nousee ja yrittää lähteä.)
Ei, jääkää!
1 SENAATTORI.
Jääkää!
Hävetä mainetöitään Coriolanon
Ei tarvinne.
CORIOLANUS.
Oi anteeksi Mutta ennen
Näen haavojeni uudest' aukenevan,
Kuin kuulen kerrottavan, miten sain ne.
BRUTUS.
Sanani teit' ei karkoittanut kai?
CORIOLANUS.
Ei!
Mut usein, vaikk' en iskuj' arastellut.
Sanoja väistin. Ette mairitellut,
Siis ette loukannut. Mut rahvastanne
Ma arvon mukaan lemmin.
MENENIUS.
Istukaahan!