MENENIUS.
No, no, no, hiljaa!
SICINIUS.
Josp' olisi hän vastakin kuin ennen
Palvellut Roomaa, eikä sitomaansa
Sidettä itse päästänyt!
BRUTUS.
Niin, jospa!
VOLUMNIA.
Niin jospa! Rahvast' yllytitte, kollit;
Tunnette hänen arvoaan sen verran
Kuin minä taivaan salauksia, joita
Maan tiedoksi ei suoda.
BRUTUS.
Menkäämme!
VOLUMNIA.
Niin, menkää, menkää! Oivan työn te teitte.
Mut ensin kuulkaa tämä: — saman verran
Kuin Capitoli korkeudessa voittaa
Vähimmän Rooman mökin, yhtä paljon
Mun poikani, — tuon vaimon mies, tuon tuossa, —
Min karkoititte, voittaa teidät kaikki.
BRUTUS.
Niin, niin, nyt lähdetään.
SICINIUS.
Miks olla tässä
Tuon mielipuolen härnättävänä?
VOLUMNIA.
Rukoukseni mukananne viekää'
(Tribuunit menevät.)
Oo, jumalten jos ainoana työnä
Ois kiroukseni vahvistus! Jos heidät
Tapaisin kerran päiväss', että saisin
Keventää sydämmeni raskaan taakan!
MENENIUS.
Kas, sepä löylytys! ja syystä maarin!
Tuletteko te meille iltaiselle?