IMOGEN.
Eipä narri hullu.
CLOTEN.
Mua narriks sanotte?
IMOGEN.
Kun olen hullu.
Mut malttukaa, niin hulluudesta pääsen;
Molemmat parannumme. Mieltä särkee,
Kun näin mun täytyy vasten naisen tapaa
Puheita pitää. Kerrassaan siis kuulkaa:
Ma sydämmeni tunnen, ja niin totta
Kuin tunnen sen, niin sanon: teist' en huoli.
Niin olen armoton, ett' inhon teitä,
Sen tunnustan; se tulis teidän nähdä,
Niin säästyis multa tämä omakiitos.
CLOTEN.
Rikotte nöyryyden, jonk' isällenne
Olette velkaa; sillä liitto, johon
Te vetootte — tuon kurjan raukan kanssa,
Tuon norkon, jota hovin pöytäjätteill'
On ruokittu — ei ole mikään liitto.
Ja vaikka sallitaankin alhaison —
Ja ken hänt' alhaisempi? — omin takein
Solmeilla sielujansa — josta kerjuu
Ja kurjat kakarat on tuloksena —
Niin tästä vapaudesta teitä estää
Perintökruunu, jonka loistett' ei saa
Ryvettää halpa orja, juoksupoika,
Lakeijaks omansa ja passariksi
Ja tuskin sitä.
IMOGEN.
Sinä herjakieli!
Zeun poika vaikka oisit ja sen lisäks
Et muuta kuin mu' olet, liian halpa
Hänelle rengiks oisit; paras paikkas —
Ja sekin kadehdittava, jos arvo
On mittana — on olla hänen maassaan
Piiskaajan renkinä, ja siitäkin
Edusta vihattuna.
CLOTEN.
Rutto häneen!
IMOGEN.
Pahinta, mitä tehdä voit, on että
Nimeltä häntä mainit. Huonoin vaate,
Mi häntä verhoo, kalliimpi on mulle
Kuin kaikki hivuksesi, vaikka kukin
Niist' oisi mies sun-laisesi. — Pisanio!
(Pisanio tulee.)
CLOTEN.
Vai vaate! Piru olkoon!
IMOGEN.
Mene oiti
Kamarirouvan, Dorothean, luo.