PHILARIO.
Oliko, hoviss' ollessanne, siellä
Myös Cajus Lucius?
JACHIMO.
Häntä odotettiin,
Ei ollut vielä.
POSTHUMUS.
Viel' on hyvin kaikki. —
Tuo kivi vielä säihkyykö? Vai teille
Se liian himmi lie?
JACHIMO.
Jos hävitin,
Niin kullassa sen arvon hävitin.
Tekisin matkan kahta pitemmänkin,
Jos tiedoss' yö niin lyhyt ois ja maire
Kuin tuolla Britanniassa. Mun on sormus.
POSTHUMUS.
Sen kivi liian lujass on.
JACHIMO.
Ei lainkaan,
Kun vaimonne niin hölläss' on.
POSTHUMUS.
Ei pilaa
Häviö siedä; tietäkää, ett'emme
Voi ystäviksi jäädä.
JACHIMO.
Meidän täytyy,
Jos puhe pitää. Jos en likelt' oisi
Vaimoonne tutustunut, silloin meillä
Ois riidan syytä, myönnän sen; vaan nyt
Vakuutan, että hänen kunniansa
Ja sormuksenne voitin; sill' en loukkaa
En häntä, enkä teitä, kun vain mieliks
Tein kummallenkin.
POSTHUMUS.
Häntä hyväilleenne
Jos toteen näytätte, niin tuossa käsi
Ja sormus! Vaan jos ette, niin se tahra,
Min häneen loitte, voittaa taikka kaataa
Mun miekkani tai teidän; ehkä jäävät
Molemmat herratonna löytäjälle.
JACHIMO.
Niin lähellä on totuutta ne seikat,
Jotk' ilmi tuon, ett' uskoa ne täytyy.
Ne valallani vahvistaa ma voin;
Mut toivon, että säästätte mua siitä,
Kun näätte, miten ois se tarpeetonta.