Britannia. Valtasali Cymbelinen hovilinnassa.
(Cymbeline kuningatar, Cloten ja seuralaisia tulee
toisesta ovesta, toisesta Cajus Lucius seurueineen.)
CYMBELINE.
No, mit' Augustus Caesar meistä tahtoo?
LUCIUS.
Kun Julius Caesar — jonka muisto vielä
On kaikkein silmissä ja jota ijäks
Saa kielet kuluttaa ja korvat kuulla —
Tääll' oli ja Britannian valloitti,
Niin setäsi, Cassibelan, — min Caesar
Kehuillaan teki yhtä kuuluks, kuin
Hän itse töillään — lupas itsensä
Ja seuraajainsa puolest' antaa Roomaan
Veroa vuosin kolmetuhat puntaa,
Se viime vuodelta on maksamatta.
KUNINGATAR.
Ja — tappaaksemme kaiken ihmetyksen —
Ijäksi jääkin.
CLOTEN.
Mont' on Caesaria,
Mut Juliusta harvassa. Britannia
On oma maailma; omat nokat meillä,
Niist' emme mitään maksa.
KUNINGATAR.
Minkä onni
Soi heidän ottaa meiltä, suo se meidän
Takaisin ottaa. — Herra, kuninkaita,
Es'isiänne, muistakaa ja myöskin
Tään saaren luontaisvoimaa: se on niinkuin
Neptunin puisto, jota jyrkät töyryt
Ja kuohuaallot ympäröi ja saartaa;
Vihollislaivaa ei sen hiekka kanna.
Vaan mastoineen sen nielee. Caessr hiukan
Tääll' eteni, mut "tulin, näin ja voitin"
Ei huuliltaan nyt päässyt: häpeällä —
Jot' ensi kertaa koki — kahdesti
Hän lyötiin rannoiltamme; laiva-raukat —
Kuin munankuoret kelluivat ja murskaks
Kareihin särkyivät. Siit' iloissaan
Tuo suur' Cassibelan, mi Caesarilta —
Oi, onnen irstautta! — ol' ottaa miekan,
Tek' ilotulet Lud'in kaupunkiin,[6]
Ja voitost' ylväät oli brittiläiset.
CLOTEN. No niin, täältä ei sitä veroa enää makseta; kuningaskuntamme on vahvempi, kuin mitä se siihen aikaan oli, ja, niinkuin sanoin, niitä ei ole enää sellaisia Caesareita; toisillakin kyllä voi olla könkkänenä, mutta niin tukevia käsivarsia ei ole kellään.
CYMBELINE.
Vait, poika! Äitis anna lopettaa.
CLOTEN. Meissä on vielä monta yhtä kovakouraista kuin Cassibelan; en sano, että minä olen niitä, vaikka on se minullakin nyrkki. — Miksi veroa? Miksi me maksaisimme veroa? Jos Caesar voi peitteellä kaihtaa meiltä auringon, tai pistää taskuunsa kuun, niin maksamme kyllä hänelle veroa valosta; muutoin, herraseni, ei verosta puhettakaan, pyydän nöyrimmästi.